Nomeilua

On taas tullut ainakin viikottain treenattua kun parin minuutin kävelymatkan päästä löytyy yksi treenikavereista ja ihan kivoja treenimaastoja. Kolmikosta lähinnä Dumle on käynyt treenailemassa nomejuttuja, hyttysten syötävinä ei kauhean kauaa viitsi koiria istuttaa niin yhden kanssa menee helpoimmin. Vähemmän hyttysrikkaissa paikoissa on sitten muutkin saaneet olla menossa mukana. Dacolle täytyisi joskus taas muistaa riistaa näyttää, siipidamit menee siinä missä tavalliset mutta voisi sitä testata josko kokonaiset menisivät muutenkin kuin lahjonnalla ja kiristyksellä. ;)

Dumlen kanssa on työstetty suoraviivaisia veteenmenoja ja muutenkin vesityöskentelyä. Maalla kun on päästy treenaamaan jo muina vuodenaikoina. Komeat hapsut taitavat taas päätyä kohta roskikseen sillä kivasti sitä jää niihin kaikki mahdollinen kiinni, näyttelyitä ei ole taas ollenkaan kuitenkaan suunnitelmissa. Viime talvena ne lähtivät myös mutta venahtivat taas muutamassa kuukaudessa takaisin.

Vesinoutojen palautuksetkin alkavat olemaan aika kivoja, pitkäkin matka kuivalla maalla onnistuu ilman ravistuksia ja tiputtelua. Ja mukavaa on ollut että aina treenien jälkeen olisi koira edelleen innoissaan tekemässä lisää. :)

Vakitreenikaverukset vakavina

Kaikki kuvat ©Linda Wikman

Yhteiskuntakelpoisuus testattu

Dumle on käynyt tokokilpailuissa viimeksi vuonna -09, josta onkin jo vierähtänyt jokunen vuosi. Kovinkaan paljon sen jälkeen ei olla tokoiltu vaan keskitytty muihin juttuihin. Jotain pientä aina välillä tehty kotona mutta tavoitteellista treenaamista ei kisailujen jälkeen ole ollut. Kasvattajalta saatiin pieni vihjaus että voitaisiin BH-kokeeseen osallistua, joten olin kiltti kasvatinomistaja ja toteutin toiveen. ;)

Sopivasti sattui että "naapurin Nanna" treenasi samaisen viikonlopun kokeeseen, joten parina päivänä käytiin häiriönä muistuttelemassa liikkeitä mieleen. Mitään erityisen vaikeaahan kokeessa ei ole, seuraamispätkät vain puuduttavan pitkiä. Kuitenkin muidenkin lajien treeneissä tulee samoja käskyjä käytettyä ja paikallaoloja pitkiäkin aikoja tehtyä. Pieniä sääntömuutoksia oli bh-kokeeseen tullut sen jälkeen kun viime vuonna Deron kanssa käytiin, mutta muuten kaaviot olivat melko hyvin vielä muistissa. 

Koepaikalle Ulvilaan saavuttaessa nappasin kasasta heti numero ykkösen, joten saatiin olla päivän tottisosuuden aloittava koirakko. Kaikki liikkeet käytiin aika samalla tempolla, ohjaajan koomailu sai koiran vähän himmailemaan myös mutta sen verran selkärangassa nuo jutut ovat että mitään suurempia virheitä ei tullut. Maahanmenossa Dumle vaati lisäkäskyjä kun ohjaaja sinnikkäästi käytti Deron sivulta maahanmenokäskyä ja tuli suoraan perusasentoon kun eteentuloa ei ole treenattu. Istuminen erinomainen ja seuraamiset erittäin hyviä.

Paikallaolossa ei mitään ihmeellistä, parina ollut belggari suoritti liikkeet napakasti läpi joten aika hurahti vauhdilla. Takaisin tullessa ohjaaja kuitenkin unohti odotella tuomarin käskyä nostaa koira ylös joten erittäin hyvä paikallaolosta. Kaupunkiosuudelle päästiin kuten muutkin koirakot.

Kaupunkiosuudella kaarreltiin ässänmuotoinen lenkki. Ensimmäisellä suoralla suhahti juoksija ohi ja autoilija tööttäili ja kyseli ajo-ohjeita. Sitten tuli potkulautailija ja koira vastaan, joiden jälkeen ylitettiin tie ja käytiin ihmisrykelmässä kättelemässä ja taas vähän opastettiin lisää. Pizzapaikan kulmalle jätettiin koira puuhun kiinni ja piilossa odotellessa menivät uudestaan potkulautaileva lapsi ja koira ohi. 

Siinä se sitten oli ja koulutustunnus BH taskussa. :)

Pikku-Dumle tokokisoissa vuonna 2008, komeat 193p. napsahti kyseisestä kisasta

Reissussa jälleen

18.5. Jo ties monennettako kertaa lähdettiin taas Susannan kanssa kohti ulkomaan näyttelyitä. Matkaan saatiin taas omien lisäksi muitakin koiria, kolmesta roturyhmästä koostui tällä kertaa matkalaiset.

Matka oli taas sen laatuinen että kaikki eivät näin nopeata reissua taida Liettuaan tehdä, mutta kyllä siellä pari muutakin yhtä hullua suomalaista seuruetta löytyi... Aamulla oltiin Plungessa näyttelypaikalla ekojen joukossa joten leiri saatiin hyvään paikkaan pystyyn, jonka jälkeen olikin sitten vielä aikaa odotella läheisen kauppakeskuksen aukeamista joka ihme kyllä niin pieneltä paikkakunnalta löytyi.

Melko hyvin pysyttiin kehänkulussa mukana ja ilman sen suurempia ongelmia kaikille koirille tuloslaputkin kunnolla täytettyinä. Dumle voitti käyttöluokan ja sai luokkasertin, Dero oli valioluokan 2. Muun koiraseurueen kanssa saavutettiin uusia valiotitteleitä sekä rotunsa parhaitakin, sekä lauantaina myös kaksi ryhmäsijoitusta.

Jo totutusti oltiin kaikenkarvaisen laumamme kanssa ihmisten suosiossa, Dero etenkin otti taas ilon irti kaikesta huomiosta ja rapsutuksista. Isoimmat koirat kuvassa.

Pitkän päivän jälkeen ei ollut onneksi kovinkaan paljon matkaa hotellille joka sijaitsi sunnuntain näyttelypaikan lähellä. Illalla käytiin ruokapaikkaa etsiessä kävelemässä Palangan kaduilla, jossa oli jonkinlainen tapahtuma meneillään ja kadun varret olivat täynnä kojuja ja ihmisiä kulki valtavasti. Sekä ihmisten olkapäillä keikkui kaikenlaisia otuksia, niin papukaijoja kuin käärmeitä ja apinoita! Palanga yllätti kyllä meidät ihan täysin, aivan erilainen kaupunki kuin mihin näissä maissa yleensä on tottunut. Tuntui kyllä lähinnä siltä että oltaisiin oltu jossain etelämässä lomamatkalla.

Jos ensimmäisenä päivänä oli jo kuuma niin seuraavana oli järkyttävä helle. Varustus ei ollut ihan hellekelejä silmällä pitäen pakattu niin hiukan tuli punertavaa ihoa tuotua tuliaisina. Näyttelypaikka oli hiukan erikoisempi kokemus kun oltiin jonkinlaisella pellolla johon kehiä oli sijoiteltu sinne ja tänne. Koska osattiin vinkin takia olla taas ajoissa liikkeellä päästiin hyviin asemiin ja saatiin niin teltta kuin autokin ihan kehänlaidalle. Saatiin niistä sitten edes vähän varjoa aikaiseksi kun muuten oltiin suorassa auringonpaisteessa. Tuolla kun oli jo edellisinäkin vuosina ollut tapana ajaa autot sinne minne mahtuu, meillä ei onneksi ollut näyttelypaikalta mikään kiire lähteä sinne päivän mittaan taakse oli sumppuun ilmestynyt jo useampi auto.

Leirimme kehänlaidalta kuvattuna

 Muiden koirien tulokset olivat tänäänkin aika samoja kuin eilen, omien koirien tulokset vain vaihtuivat päittäin. Dero voitti käyttöluokan saaden luokkasertin ja Dumle oli valioissa 2.  Hiukan enemmän piti kiirettä aamupäivällä ehtiä kaikkiin kehiin mutta saatiin onneksi apua ettei tarvinnut kauhealla kiireellä juosta näyttelypaikkaa päästä toiseen, siinä lämpötilassa. Ja vastavuoroisesti käytiin auttelemassa belgianpaimenkoirien esittämisessä. Loppukehistä saatiin leiriimme yksi ryhmävoitto, jonka jälkeen hyppäsimme suoraan pakattuun autoon ja lähdimme tienpäälle.

Suunnitelmista poiketen ei pysähdyttykkään matkanvarrelle hotelliin vaan ajoimme yön läpi aamuksi Tallinnaan. Onnistuimme mahtumaan nipinnapin täpötäyteen aamulaivaan kun oma varauksemme oli vasta seuraavana lähtevään, ja ei tainnut laiva edes lähtemään päästä kun olimme tajut kankaalla koko matkan Helsinkiin asti. Hiukan tuntui jo reissuväsymys...

Illalla paluumatkalla ajellessa löydettiin taas jonkinlaisia kauris/peura aitauksia joita ennenkin ollaan löydetty matkanvarsilta

Temppukoira Daco

Laitetaanpa kevennykseksi pari videota Dacosta. Näin itse kuvaamina nämä on ehkä selkeimmät temput videoida, tuo vanhin kun kuitenkin osaa aika isolla skaalalla kaikenlaisia temppuja. Pitäisikin taas keksi joku uusi hauska temppu jonka voisi sille naksuttimella opettaa. :)

"Häpeä" 

 

"Rullaa" sekä "Pam"

 

"Ympäri"

Korjailin kommentoinnin asetukset ja nyt sen pitäisi olla mahdollista kaikille. :)

Kahdessa näyttelyssä yhtenä päivänä

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen ajeltiin kaksin Deron kanssa Jämsän ryhmänäyttelyyn heti aamulla. Kehät olivat asfaltilla joten vaikka satoi, niin samanlaista kuravelliä ei tullut kehästä kuin viime ulkonäyttelyssä. Ja saatiin kivasti tavaratkin toisten teltan suojiin kun yksin en lähtenyt omaa mukaan ottamaan. Kehäsihteeri pyöritti kehää tehokkaasti läpi ja vaikka kultaisia oli ilmoitettu 55, niin kauaa ei tarvinnut odotella omaa vuoroa. Dero oli ainoana valioluokassa ja sai SA:n. Parhaan uroksen valinnassa Dero pääsi jatkoon ja tulokseksi tuli lopulta PU4.

"Erinomaista tyyppiä oleva, hienossa näyttelykunnossa esitetty uros. Kaunis pää ja viehättävä ilme. Hyvä ylälinja. Hieman etuasentoiset lavat. Erinomainen täyteläinen runko. Vahva raajaluusto. Hyvin kulmautunut ja hyvät matalat kintereet. Hyvä karva."

Kun narttuja ei ollut mukana niin kelin takia päätin lähteä samantien urosten loppumisen jälkeen. Kotimatkalla soittelin Rauman näyttelyssä olleille ja selvisi että ehtisin vielä hyvin seuraamaan ryhmäkehiä joihin oli menossa jo moni tuttu. Pieni koukkaus tulikin sitten tehtyä ja Raumalle tuli päädyttyä kodin sijaan. Raumalle päästyä kultaisissa olikin vasta nartut juuri alkaneet kun edellisenä päivänä tulleen tuomarimuutoksen vuoksi rotu arvosteltiin kehän viimeisenä. Tuli sitten saman päivän aikana seurattua urosten arvostelut Jämsässä ja narttujen Raumalla...

Pelkäksi turistiksi en kuitenkaan päätynyt vaan aikalailla heti suoraan pääsin kehään. Ensin Wanda avoimessa ERI2 ja Oonalle käyttöluokassa luokkavoitto SA:lla, sijoittuen pn-luokassa 3. ROP-valinnassa sain vielä Hertan hihnanpään kun Riikka vei itse Wilsonin, joka valittiin rodun parhaaksi. Ja lopulta ryhmäkehien seuraamisen lisäksi pääsin myös kooikerhondje Wiian kanssa kasiryhmään. Sen verran kylmä oli kyllä Raumallakin että ihan hyvä kun pääsi seisoskelun lisäksi kehäänkin juoksemaan.

Vappukävely

Pojat pääsivät vapun kunniaksi ulkoilemaan vähän oudompaan paikkaan, jossa tuli pari vuotta sitten myös samaisena päivänä käytyä. Käveltiin Harjavallan voimalaitokselta alkava Paratiisinmäen luontopolku joka on maastoltaan aika vaihtelevaa. Aluksi joenvartta pitkin, välillä asfalttitien pätkää sekä ihan metsikköäkin. Mukana kulki pelkästään pikkupokkari, mutta alla pari kuvaa lenkiltä.

Pojat lintubongareina

Taukopaikalla vappupiknikillä

Matkanvarrelle oli runsaasti valkovuokkoja

Välillä mäkiä sai ihan tosissaan kiivetä ylös

Voimalaitoksen kuohut

Kaunis aurinkoinen kevätpäivä oli kyllä oikein otollinen kiertää kyseinen lenkki, eikä vielä niitä ötököitäkään riesana. Myrskyt olivat tehneet myös tuon polun varrella tuhojaan mutta hyvin siellä silti pääsi kulkemaan, vähän seikkailuradan tuntua kyllä välillä oli mutta pojista se oli vaan vaikka kuinka hauskaa.