Lämpötilat huitelivat 30 asteessa molempina päivinä, joten ahkerasti tuli kyllä istuttua sateenvarjon alla kehää katsellessa että sai hetkeksi edes vähän varjoa. Dacolle keli ei silti ollut yhtään pahitteeksi, hillitsi menoa sellaiseen normaaliin tasoon. Siitä tulee kyllä koko ajan vaan villimpi kehässä olija, huh. Häntä heilui taas lakkaamatta ja steppiaskeleita esiteltiin ahkeraan, hyvä tai huono asia että on opettanut sitä itse liikuttelemaan tassujaan. Tuomari heti kehään mennessä totesi minulle että nyt kyllä huijaan, ei tuo ole mikään veteraani...
"Very sound dog. Very good proportions. Very
good condition for his age. Very good typical head. Very well boned
& bodybuild. Well angulated. Good coat & condition. Perfect
handling. Good movement."
ERI1 SA ROP-VET
ERI1 SA ROP-VET
Tuomari ei halunnut että koirille annetaan makupaloja kehässä, Dacolle se siis sopi hyvin kun ei tuota voi namien kanssa seisottaa. Muiden esitettävien kanssa saikin välillä käyttää luovuutta kun monet osasivat seistä vain namia syöden.
Kultaiset olivat vasta iltapäivällä kehässä, joten kauaa ei tarvinnut ryhmäkehiä odotella. Daco veteli vauhdilla kehään hihnan mitalla juosten, kuin paraskin showkoira. Ensimmäinen kerta muuten rotukehien puolelta sillä isossa kehässä, junnukilpailujen aikaan sinne pääsikin muutamaan otteeseen.
Hienosti jaksoi esiintyä vielä isonkin kehän ajan, säästä huolimatta. Huikeasti Daco pääsi vielä n. 10 parhaan joukkoon, taisi 8 meitä siellä jatkossa olla. Tässä tuli saavutettua se mitä veteraanikehistä haluttiin, ei taida enää tänä vuonna olla mitään minne sen ilmoittaisin joten voi olla että seuraavaan vuoteen menee.
Seuraavanakin päivänä olin taas aamusta asti paikalla (ja lämpötila vielä korkeampi), muiden rotujen parissa autellen. Se on jo kuitenkin perinne notkua molempina päivinä Porin näyttelyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti