Mejäilyä

Valjaskuva GR:n lehteä varten olleista kuvauksista

Nyt kun hirvikärpästen aika tuntuu olevan viimein ohi eikä lunta vielä maassa, käytiin vetämässä Lindan kanssa koirille verijäljet metsään. Kaksin se sujuu edes hiukan nopeampaan vaikka tuntuu noihin lyhyisiinkin jälkiin tuhraantuvan paljon aikaa.

Dero ei tainnutkaan olla kuin kertaalleen päässyt jäljelle toukokuisen kokeen jälkeen, kovasti yrititettiin päästä toisiinkin kokeisiin mutta yhdessäkään ei päästy edes pienemmille varasijoille... Ja aina koepaikkojen vastauksia jännittäessä ei viitsinyt missään välissä jälkiä vetää, joten siinä vain odotellessa se kesä sitten meni.

Toukokuisessa kokeessa tulos jäi tosiaan kakkoseen, harmillisesti jäljen lopussa Dero oikaisi suoraan viereiselle tielle.

Kuten jo joskus keväällä muistan vannottaneeni itseäni, ei Deron kanssa ole fiksua lähteä jäljelle ilman ennen tehtyä lenkkiä. Sillä tuo jäljellä meno on melkoista haipakkaa jo ihan muutenkin.... Joten tänään koleana aamuna ei kyllä ollut enää ollenkaan vilu kun oltiin Deron perässä lähes juostu jälki läpi. Eli keväällä sitten taas järki käteen, muuten on kädet kovilla sitä jarrutellessa. Mutta hauskaa silti miten hienoa tuo sen mielestä on, kierrokset on kyllä niin kaakossa kuin olla voi kun autosta otetaan ulos. Kaikki kun ei sitä sellaisena ole nähnyt, se yleensä osaa niin tyynesti muualla käyttäytyä.

Täytyy taas heti keväällä ekoihin kokeisiin alkaa yrittämään, niihin jos olisi edes vähän vähemmän tuota väkeä yrittämässä niin voisi jonnekkin taas edes päästä.