19.1. Turku KV

Näyttelyvuosi alkoi Turun kansainvälisessä näyttelyssä. Aikaisin aamulla startattiin Riikan kanssa tällä kertaa mukanamme vain kaksi koiraa. Kerrankin sai aamulla vietyä kaikki tavarat ja koiran kerralla, melkoista luxusta. Sen verran oli mittarissa pakkasta että oli kyllä parempi kuin hyvä.

Tuomarina oli Viveca Lahokoski ja kultaisia oli ilmoitettu näyttelyyn 74. Urosten avoimessa luokassa vein Kapplandet's Shan Nan Ershi nimisen koiran, jolla on sama isä kuin Väinöllä. Tulokseksi ERI3, vain luokan ensimmäinen Tuohikorven Ikaros sai sa:n. PU-luokkaan pääsin taas Goldensmile Voice of My Heart "Ransun" kanssa, joka sijoittui PU3 vaca sijalle. Veetin voittaessa urokset ja toiseksi tulleen ollessa juniori,  tulee vaca aikanaan vahvistumaan cacibiksi!

Sitten oli vuorossa nartut. Junioriluokassa oli 10 koiraa ja Deron tytär Tuohikorven Kaarina esiintyi luokassa viimeisenä. Kaarina osallistui nyt toista kertaa junioriluokkaan, 11 kk ikäisenä. Pikkuneiti esiintyi hienosti, viimeksi hiukan vilkuiltiin takana juoksevia koiria mutta nyt katseltiin koko ajan nenä oikeaan suuntaan. Kun kierrokset oli juostu ja seisomiset seisottu, osoitettiin neiti suureksi yllätykseksi luokan voittoon sa:n kera!

Nuortenluokassa esiintyi toinen Deron tytär, Noudon Diamond In The Rough "Nuppu" jonka Johanna esitti. Pari päivää sitten neiti joutui saksittavakseni ja kuorittavaksi leijonapuuhkastaan, vielä kun kasvattaisi muuallekkin yhtä runsaasti kasvaa kun on vielä hiukan karvattomana. Tänään vilkas vipeltäjä Nuppu sai EH:n.

Pn-kilpailuun pääsi 12 narttua. Vähitellen koirat karsiutuivat neljään ja edelleen oli meidän juniori joukossa mukana. Ja niin siinä lopulta kävi, että Kaarina meni ja voitti nartut! Näin ollen sai ensimmäisen SERTinsä, harmi kyllä vielä ei ikää cacib mahdollisuuteen ole. ROP/VSP kilpailuissa oikeutetusti Veeti melkein 8v., voitti.

(c) Elina Pruuki

Aina toki esitettävien pärjääminen tuntuu hienolta, mutta kyllä se vaan tuntuu todella hienolta kun kyseessä on oman rakkaan koiran jälkeläinen! Nätin ulkonäön lisäksi on mukavaa kun neiti toimii hienosti tositoimissakin, on seurannut mummonsa jalanjälkiä ja on päässyt jäljestämään jo ensimmäisen haavoittuneen peuransa sekä toimii muutenkin riistan kanssa hienosti. :)

Kehän jälkeen muistettiin ottaa kyllä seisotuskuva mutta pääkuvat jäivät, mutta tässä pari näyttelypäivän jälkeistä ulkoilukuvaa.

(c) Elina Pruuki