Tokoilua voi voi

Säälittävän huonona bloggaajana, tiivistän meidän kesän tokokisailut samaan tekstiin. Alkuvuodesta käytiin nakuttamassa lähes identtiset VOI2 tulokset ruudun nollauksella, mutta nyt kesällä menikin sitten vielä paremmin.

1.5. Käytiin Ikaalisissa vapputokoilemassa, tuomarina Juha Kurtti. Dero oli koko kokeen läpi todella skarppi ja iloinen oma itsensä. Hyppynoudossa haisteli ensin kapulaa, muiden ällöttävää kuolaa, ennenkuin sen nouti ja tunnarissa teki vähän turhia varmistushaisteluja. Mutta se ruutu, se ruutu, meidän kompastuskivi nollaantui jälleen mutta muiden liikkeiden hyvillä pisteillä tulos riitti ykköseen! Todella hyvän mielen koe kun yhteistyö pelitti täysin ja vire pysyi juuri kohdillaan, joten se ensimmäinen VOI1 oli hieno kruunaus sille 1.sijoituksen kera. Joskus tuo tulos tuntui niin kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt se oli sitten totisinta totta.

15.6. Oli Köyliössä Satakunnan Noutajakoirayhdistyksen tokomestaruus koe. Päivä oli taas pitkästä aikaa melko lämmin ja aurinkoinen, ja tuossa kuumuudelle herkässä koirassa sen kyllä huomasi. Paikallamakuuseen sillä oli mukavasti ohjelmaa viihdykkeenä kun viereinen koira sinkoili, tylsiähän sellaiset jos ei mitään jännää tapahdu. Deron vuoro oli kolmantena joten sai hetken aikaa odotella autossa varjossa ennen suoritustaan.

Seuraamisesta lähtien se ei esittänyt sitä parasta osaamistaan, kauhea läähätys ja hiukan lötkön oloista Deron normaaliin täpäkämpään menoon verraten. Mutta mikä parasta, ruutu onnistui! Tuntui sitä viritellessä että se on jälleen menossa takaisin luoksetulopaikalle kun sinne vilkuili, mutta lähettäessä se lähti kuin lähtikin juoksemaan suoraa kohti ruutua. Ajautui oikeaan reunaan, jolloin tein päässäni kerrankin fiksun ratkaisun ja huusin sille suoraa maahan vaikka normaalisti pysäytän sen ensin. Dero hölmistyneenä kääntyy katsomaan minua kohti jolloin on selvästi ruudun sisäpuolella, josta sitten toisella käskyllä maahan. Loppukin meni juuri niinkuin piti ja voi sitä riemua, kehänlaidaltakin tuli heti hurraukset kun olin taas ennen koetta jo manannut koko liikkeen. Tuollaiset nurmikentät kun ovat olleet sille ne hankalimmat kun ruutu ei ole niin selkeästi näkyvissä. Mutta fiiliksen puolesta olisi voitu vaikka koko koe lopettaa jo tuohon, mitään väliä tuloksesta kun saatiin ruutuun noin hyvä onnistuminen kokeessa.

Ruudussa on! ©Kati Salonen

Hyppynoudossa viskasin kapulan hienosti parin sentin päähän kehänauhasta, mutta Dero onneksi näppärästi onnistui sen hakemaan ilman kehän ulkopuolelle menoa ja kaarsi itsenäisesti myös hypyn kautta takaisin. Metallissa jatkoin edelleen heittotaitojeni esittelyä ja onnistuin heittämään kapulan hienosti pystyasentoon. Dero juoksi kapulalle ja katsoi vuoroin sitä ja minua hölmistyneenä. Näki ihan että sen aivoissa raksutti lujaa, kunnes se tassulla läimäytti kapulan kyljelle ja nappasi suuhunsa. Tunnarissa se teki saman kuin viimeksi tuolla kentällä, eli ei tainnut kauhean tarkasti katsoa kapuloiden vientiä kun juoksi iloisesti ensin niiden ohi. Takaisin kääntyessään löysi sitten kapulat, haistoi ensiksi löytämäänsä kapulaa ja nappasi sen suuhunsa. Rasti onneksi näkyi heti kapulan päässä sillä muuten olisin kyllä luullut napaneen vain jonkun, mutta mitä sitä turhia muita etsimään kun heti ensiksi löydetty oli se oma. Kaukoissa se ei noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan ja jossain toisessakin vaihdossa oli kaksoiskäsky. Olin kyllä itse käskyineni aika sekaisin kun liikkurin pyörittelemä käskykylttihärvelistä näkyi aina kaksi kerrallaan, niin välillä annoin vähän vääriä suullisia käskyjäkin.

Tuloksena  VOI1 2.sija ja Satakunnan Noutajakoirayhdistyksen VOI-mestari.

Satakunnan Noutajakoirayhdistyksen VOI-mestari ©Kati Salonen

Tässä koottuna pisteet molemmista kokeista:

Kokeesta takaisin ajellessa poikettiin vielä matkanvarrella olleeseen mätsäriin kun siellä oli tuttuja. Osallistujia otettiin vielä vastaan joten yllytyshulluna ilmoitin vielä Deron mukaan. Autosta löytyy kaikenlaista tavaraa mutta näyttelyhihnaa ei, joten mentiin sitten ohuella noutajaremmillä suoraan kehään. Mutta lopulta kävikin niin että Dero oli isojen koirien punaisten 1. ja pääsi vielä BIS-kehään pyörähtämään. Selvittiin siellä ensimmäisestä karsinnasta jatkoon mutta neljän parhaan joukkoon ei enää ylletty.

Ja kahteen lajiin ei suinkaan päivä loppunut, vaan illalla käytiin vielä vepeilemässä. Hauskaa puuhaa tuon vesipedon mielestä.

Päivän palkinnot