Kultaisen turkinhoito

Alkuperäisen jutun olen kirjoittanut Golden Ring ry:n lehteä varten 2017. 

Ensimmäisessä osassa käsitellään turkinhoitoa.

-------------------------------------------------------

Pesun tarve on välillä helpostikin havaittavissa...

Kultainennoutaja ei ole varsinainen turkkirotu, mutta senkin turkinhoito kuuluu kuitenkin perustoimenpiteisiin. Edelleen törmää useasti siihen, ettei rotua hankkivalla tai kultaisen jo omistaneella ole ollut tietoakaan siitä, että näitäkin trimmataan ja laitetaan etenkin näyttelyitä varten. Kuitenkin säännöllisesti tehty pesu ja trimmaus helpottaa niin koiran kuin omistajan elämää, vaikkei koiranäyttelyissä koskaan kävisikään.

Turkin hoitamisen kokonaisuuteen kuuluu muutakin kuin trimmaus. Koiran saa ja voi pestä niin usein kuin se on tarpeen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että aina kun koiraa silittäessä käteen jää likaa ja rasvaa, on pesun aika. Kun käytetään koirille tarkoitettuja turkinhoitoaineita, ei vanhat sanonnat koiran liian tiheään pesemisen haitoista pidä paikkaansa. Pelkästään näyttelyihin useammin osallistuvia koiria katsomallakin se on selvää, niiden turkit ovat hyvässä kunnossa ja ilo katsella. Koirallakin on mukavampi olla puhtaassa turkissaan, ja kotona lattiat ja huonekalut pysyvät siistimpinä. 

Koiran karvan ja ihon pH on eri kuin ihmisellä, joten tulisi käyttää vain laadukkaita koirille suunnattuja turkinhoitoaineita. Vain öljyn ja muiden tiukassa olevien tahrojen pesuun voi käyttää Fairya tai mäntysaippuaa, jotta tahran saa irtoamaan. Kuitenkin kokonaan tällaisilla aineilla pestessä koiran turkinlaatu kärsii, kuten voi kuvitella omillekin hiuksille käyvän rasvaa räjäyttävien aineiden käytön jälkeen. Vääränlainen shampoo vaurioittaa karvaa, ja se tulee elottomaksi ja karheaksi. Koiralle tulee valita sopivat aineet turkinlaadun mukaan.  Esimerkiksi ohuempi ja sileäkarvaisempi tarvitsee tuuheuttavampaa shampoota, kun taas runsaamman ja kiharamman turkin omaava koira vaatii tehokkaammin hoitavaa hoitoainetta, ettei turkki kuivu liikaa vaan se saa riittävästi kosteutusta. Hyvin kuivaturkkisen koiran shampoon joukkoon voi jo lisätä hoitoainetta tai käyttää nimenomaan shampoo+hoitoaine sisältöistä tuotetta. Kaikilla koirilla kannattaa kuitenkin käyttää myös hoitoainetta ainakin joissain pesuissa, jotta turkki pysyy hyväkuntoisena. Välttämättä koko koiraan ei hoitoainetta tarvitse käyttää, vaan lähinnä selkään ja koristekarvoihin. Kokeilemalla löytää koiralleen parhaiten sopivan aineet. Aineita voi myös yhdistellä keskenään ja tehdä erilaisia sekoituksia, jos tuntuu vaikka siltä, että toinen shampoo ei niin hyvin vaahtoa, mutta se on kuitenkin muuten juuri sopiva. Välillä tekee hyvää laittaa myös öljyhoitoa turkin kuivimpiin kohtiin vaikuttamaan ennen pesua. 

Pesu

Pestessä kastele aluksi koira huolellisesti sopivan lämpöisellä vedellä. Koiran kokonaan kastumiseen menee hetken aikaa. Shampoo ja hoitoaine tulee laimentaa lämpimään veteen joko sitä varten tarkoitettuun laimennuspulloon, jossa on mitta-asteikko, tai esimerkiksi pestyyn tiskiainepulloon. Jos koira on erittäin likainen, kannattaa vaahdottaa vielä toiseenkin kertaan. Muista hieroa shampoo koiran turkkiin kauttaaltaan, aivan ihoa myöten. Huuhtele koira hyvin ja levitä hoitoaine. Hoitoaine kannattaa jättää vaikuttamaan hetkeksi, jotta se ehtii tehoamaan hyvin. Etenkin selkäkarvat kuivuvat helposti, joten niihin kannattaa hieroa enemmän hoitoainetta. Hoitoaineen tarkoituksena on palauttaa pesun jälkeen kosteutta karvaan ja tehdä karvasta helpommin käsiteltävä. Useampaa koiraa putkeen pestessä voikin tässä vaiheessa vaihtaa koiraa ja jättää toisen odottelemaan. Hoitoainetta ei tarvitse huuhdella ja hieroa kokonaan turkista pois, vaan huolettomampikin huuhtelu riittää.
Koiran turkkiin voi pesujen välillä suihkutella joko valmista hoitosuihketta tai itse suihkepulloon tehtyä hoitoaineesta laimennettua seosta. Se auttaa turkkia pysymään parempikuntoisena ja kiiltävämpänä. Samaa suihketta voi käyttää myös pesun jälkeen ennen föönausta.

Kuivaus

Pesun jälkeen tehdään pyyhekuivaus, minkä jälkeen voi koiralle laittaa joksikin aikaa pyyheloimen johon suurin osa vedestä imeytyy.  Useasti etenkin uroksilla vaihdan pyyheloimen vielä toiseen, jolloin föönaus aika lyhenee mutta turkin saa edelleen laitettua haluamaansa asentoon. Nopeimmin kun koiran saa kuivumaan, kun käyttää hiustenkuivainta tai koirille tarkoitettua turkinkuivainta. Föönauksella saa turkin kuivumaan haluttuun malliin ilman että turkki sojottaa seuraavana päivänä jokaiseen ilmansuuntaan - kunhan muistaa puhaltaa aina siihen suuntaan mihin karvan haluaa laskeutuvan. Föönaamalla myös vähäisemmän turkin saa muhkeamman näköiseksi.

Turkin kuivaksi föönaus on myös etenkin karvanlähtöaikaan hyödyllistä, sillä sitä käyttäen saa irronneen pohjavillan tehokkaasti puhallettua pesun jälkeen irti. Vain pölinä käy ja hengityssuojain tuleekin välillä tarpeeseen. Samalla kun käyttää vielä karstaa ja pohjavillaharavaa, saa kaiken irtoavan pohjavillan tehokkaasti harjattua irti. Seuraavana päivänä kun harjaa koiran vielä uudestaan läpi, ei tarvitse käyttää aikaansa lattioiden imuroimiseen seuraavia viikkoja. Pesujen välillä en koiria harjaa, likaisen turkin harjaaminen kuitenkin voi vaurioittaa karvaa, eikä harjaamiselle ole tarvettakaan kun rutiinit ovat säännölliset.

Näyttelyitä varten koiralle voi kuivauksen jälkeen laittaa päälle kuivan pyyheloimen tai erillisen silkkiloimen. Sellaisten avulla etenkin kiharampiturkkisen kutrit saa paremmin asettumaan siististi. Kuitenkin senkin kanssa kannattaa välillä tarkkailla miten karvat muotoutuvat, etenkin jos koira on rennompi nukkuja ja pyörii loimi päällään. Turkista riippuen loimea pidetään skaalalla tunti tai koko yö. Jälleen täytyy hahmottaa millainen oman koiran turkki ja rakenne on (esim. näyttääkö kapealta ja kaljulta jos ne vähätkin karvat liiskaa) ja millaista lopputulosta tavoittelee. Kokeilemalla sekin selviää.

Sadepäivinä ja uimisen jälkeen kannattaa seurata kuinka nopeasti koira kuivuu. Jos se pysyy tuntien ajan kosteana, kannattaa samat kuivausrutiinit toteuttaa näissäkin tilanteissa. Muuten voi helposti käydä niin, että koira on useamman päivän ajan kostea ja saa pahimmillaan ihotulehduksia riesakseen. Siksi ei sadekeleillä ole välillä haitaksi kultaisellakaan käyttää suojavaatteita, jos ei ole aikaa ulkoilun jälkeen kuivata koiraa. Herkästi joidenkin koirien karvat punertuvat jos ovat useasti pitkään kosteina, etenkin kaulassa. 

On paljon koirakohtaisia eroja, millainen turkki on ympäri vuoden. Toiset tiputtavat välillä turkkinsa kaljuksi asti, kun toiset taas tuntuvat olevan vuodenajasta toiseen hyvässä turkissa. Kuitenkin hyvällä turkinhoidolla ja sillä, mitä koira syö, on merkitystä. Laadukas ruoka on tietenkin tärkeää, mutta voi antaa myös säännöllisen epäsäännöllisesti ja kuuriluontoisesti erillisiä öljykuureja tai jauheita. Kaikilla eri tuotteilla on omat kannattajansa, mutta pääsääntönä voidaan pitää, että omega-rasvahapot ja sinkki auttavat kohentamaan ihon ja turkin kuntoa. Omat koirani saavat lähes ympäri vuoden edellä mainittuja sisältäviä valmisteita, hiukan tuotteita vaihdellen, mitä nyt sattuu aina mukaan tarttumaan. 

Ystävänpäivä

Hyvää Ystävänpäivää!

HeVW-17 kunniakirja

Postilaatikkoon tipahti vihdoin joulukuussa saadusta tittelistä kunniakirja. Ihana palata vielä takaisin niihin tunnelmiin, kultaisissa ei tittelien saaminen ole mitään helppoa hommaa. Dero osallistui ensimmäistä kertaa ikinä Helsingin voittajanäyttelyihin, omistaja on tainnut muina vuosina säästää ja käydä vain muiden koiria esittämässä. Toki koirani ovat päättäneet että joulu-tammikuu on aina sopiva aika pudottaa pohjavilla, joten täydessä iskussa ei turkki ollut nytkään. Dumle on sentään käynyt pentuna pyörähtämässä VSP-pentu tuloksen verran. Josta muuten elävästi edelleen muistuu aina se, kun kaveri kutsui Dumlea sen Duudeli lempinimellä ja joku nainen huvittuneena huudahtaa vieressä ja kysyy, että onko koiran nimi Nuudeli....

Itse kuitenkin messarissa on tullut käytyä jo 2002 vuodesta alkaen, vaikka ensimmäistä omaa koiraa tai edes lupausta sellaisesta ei vielä ollut. Joskus tulikin katseltua niinä ekoina vuosina ottamiani kuvia, ja niin vain oli silloin jo bongaillut sellaisia koiria jotka nyt ovat omille koirille sukua. Ja niiden kanssa tänä päivänä hyvinkin tuttuja handlereita. 

© Kuvauksellista, S. Virtanen

Vuonna 2013 esitin Windyn kahtena päivänä veteraaneissa, jolloin se sai PMVV-13 ja VV-13 tittelit. Silloin sai parhaan kehäkaverin kanssa astua parrasvaloihin ja nyt sinne pääsi yhtä luotettavaksi kehäkaveriksi muotoutuneen poikansa kanssa. On se vain ihan eri asia päästä vuoden huipentaviin kehiin oman koiran kanssa tai siihen verrattavissa olevan, vaikka muidenkin kanssa siellä on tullut pyörähdettyä. Hienosti hihnan mitan verran edelle Deronkin sai päästää ja vain nauttia, harmi että tästä ei ole kuvaa. Onneksi Seppo on saanut ikuistettua samaa tunnelmaa ottamassaan rotukehäkuvassa.