Huhtikuun näyttelyt

Huhtikuussa kävin kolmessa näyttelyssä ja nekin kaikki olivat samalla viikolla. Ensimmäisenä oli 9.4. pääsiäismaanantaina Ruoveden ryhmänäyttely, joka oli myös syntymäpäiväni. Urosten ajan saatiin juosta pikku hiljaa enemmän mutavelliksi muuttuneessa kehässä, mutta nartut pääsivät viereiseen jo loppuneeseen kehään joka oli huomattavasti kuivempi.

Dero oli valioluokan eri1 sa, mutta jäi täpärästi pu-sijottuneiden ulkopuolelle. Wilman kanssa pääsin pn-luokkaan jonka Riikka itse voitti Hertan kanssa ja Wilma oli pn3. Hertta oli ROP joten saatiin hetki odotella vielä ryhmäkehiäkin. Ja samalla myös minä pääsin ihanan Ross-portugeesin kanssa kasiryhmässä pyörähtämään päivän lopuksi.

"Kaunis uros. Hyvänmallinen pää, kaunis ilme ja kaula. Sopusuhtainen runko ja luusto. Hyvin kulmautunut. Erittäin hyvä ylälinja. Erinomainen karvapeite. Liikkuu sivusta hyvin. Miellyttävä käytös. Seistessä kauniit ääriviivat."

14.4. Osallistuttiin kultaisten epäviralliseen Åbo Åpeniin. Dero ei sijoittunut valio/sert luokassa ja Dumle oli käyttöluokan 3. Kaikenlaisten koirien hihnan päässä tuli omien lisäksi oltua ja kerrankin se oli myös tarpeellista, sen verran kylmä oli ilma että teki ihan hyvää juosta vähän väliä ympyrää. Sain mm. luotsata Wilman narttujen voittoon ja kuuluin myös bis-kasvattaja ja bis-jälkeläisryhmiin. Onneksi meillä oli autokin ihan kehänlaidalla parkissa jossa sai välillä lämmitellä ja samalla pystyi seuraamaan kuitenkin kehän kulkuakin.

Kerrankin kun Dumlekin taas pitkästä aikaa kävi misseilemässä niin sain pojasta kivat kuvat. Sopivasti oli kasvattanut vähän karvaakin ympärilleen ja nekin koristekarvat jotka omistaja viime vuoden puolella leikkasi pois (täyskalju koira ei kaivannut pitkiä hapsuja...), olivat saaneet mittaa jo takaisin ihan kivasti.

Dumle ja isoveli Jänkä (Vappu-emän ensimmäisestä pentueesta) joka oli näyttelyn VSP

Tiinalle ja Arille suurkiitokset kuvista. Itse sain kuvaamisen sijaan olla kerrankin olla se avustaja, joka laitetaan tekemään melkein kärrynpyöriä että koirat olisivat edukseen.

Seuraavana päivänä lähdin ilman omia koiria Vaasaan auttelemaan muita. Ja hienosti siellä loppuun asti menikin, mm. yksi matkaseurueen koira voitti ryhmän. Hauskaa siinä oli vielä se, että Wilson oli viime vuonna Latvian näyttelyssä kanssani samaisen tuomarin arvostellessa ja voitti silloinkin ryhmän. :)

Arjen iloja

Jo tavaksi tullut yhteiskuva lenkkiporukasta, tunnistatko kaikki kultaiset?  

Pojilla on vakio lenkkikavereita, mutta käydään aina silloin tällön isommallakin koiraporukalla lenkkeilemässä. Etenkin kun suunnataan Palukselle aina sen hetkisiä kotona olevia koiria ulkoiluttamaan niin yleensä koirien lukumäärä on yli kuuden.

Dero ja uusin kaveri eng.bulldoggi Cindy

Vuoden viimeiset lumikuvat napattiin kauniissa auringonpaisteessa aprillipäivänä. Alla taas tänään otettu kuva neljä viikkoa myöhemmin pesun jälkeen kuivattelevista koirista. Ihania mutaojia ja kirkkaampi vetisiä lammikoita löytyi lenkkipolun varrelta useita. Aika pommeja ne veteen loikkikin uutuuden viehätyksessä ja lenkittäjäkin sai ympäriinsä lentävästä vedestä osansa. Ja etenkin Daco tapansa mukaan harrasti mutakylpyjä joten vasta suihkun jälkeen pääsi sisälle jokainen...

Lempäälän agit

Dumle on nyt käynyt urheilukoirahierojalla hierottavana muutamaan kertaan syksystä alkaen ja ihan huippu paikka se sen mielestä onkin. Yleensä jonkinlaisia jumeja on löytynyt selästä ja rintalihaksista, etenkin lumiseen aikaan kun se painaa korkeissa hangissa ihan päättömästi.Viime kerralla Dumle oli niin huippukunnossa että parantamisen varaa ei kauheasti ole, pessimistisesti voi todeta että suunta on taas alaspäin etenkin kun uintikausikin alkaa kunnolla. Nyt teiden sulettua on yritetty olla maltillisia pyörälenkkien aloituksen kanssa ja nyt voikin sittan alkaa vähitellen matkaa lisäämään kun paikat oli pysyneet hyvinä. Tuollaisen lihaksiston kun saisi treenattua vielä koko kolmikolle.

Mutta itse kisaan. Viime agikisoissa vuoden alussa tapahtui pieni kommellus keinulla, joka muutenkaan ei koskaan ole se varmin este ollut. Ne muutamat treenikerrat jota sen jälkeen ehdittiin hallille, keskityttiin kierrosten nostatukseen kunnolla hetsaten ja lelua revittäen ja kontaktien vauhdilla menemiseen. Tutussa hallissa asia ei toki sama ole kuin vieraassa hallissa kisatilanteessa, mutta tämän päivän kisat näyttivät että auttanut se kyllä oli.

Napattiin Porista Johanna ja Paavo-tolleri kyytiin ja ajeltiin Lempäälään. Kaksi agirataa ohjelmassa ja molemmat olivat Leena Rantamäki-Lahtisen käsialaa. Päivän tavoite oli saada kontaktit onnistumaan ja tavoite täytettiin. Jotain muutakin siellä radalla olisi pitänyt tehdä kunnon tulosten aikaansaamiseksi, mutta se oli tällä kertaa ihan toissijaista. Kisapaikka oli uusi niin koiralle kuin ohjaajalle joten todellinen tulikoe se sitten olikin.

Kiitettävän hyvin on Dumlen päähän sisäistynyt palkkasana jolloin yleensä leikkiminen on alkanut, kontakteilla sitä koiralle kiljahtelin niin melkoisella asenteella koira eteni. Ei häivähdystäkään hidastelusta keinullakaan. Ja kokonaisuudessaan vauhti olikin sen verran nopeaa että bortsujen jälkeen kärkiajoissa oltiin. Kääntöpuolena rimat lenteli taas tasaiseen kun koiran katse kääntyi itseen entistä enemmän, mutta molemmilla radoilla selvittiin sujuvasti vaikeimmista kohdista ja vauhti korvasi sitten tarkkuuden niillä helpommilla suorilla. Tokalla radalla meni sen verran röyhkeäksi roiskimiseksi kun ei ollut enää ylittämisen makuakaan lopussa, että juostiin vähän lyhennetysti rata maaliin. Ei sitä silmitöntä iloittelua sentään liiaksi viitsinyt ohjaaja katsella. ;)

Sen verran noutajapoikakin kuumui taas radalla että ensimmäisen radan jälkeen pamautti hienosti käteen kiinni lelun sijaan, kipeä kaksinkertaiseksi turvonnut taipumaton sormi oli kuitenkin aika pikkujuttu Duun hienon asenteen rinnalla. Ideaparkin shoppailut onnistui kyllä hyvin senkin kanssa...

Sitten kun joskus taas toivonmukaan päästään treenaamaan, täytyy muistaa taas palkata jostain ihan muualta kuin omasta taskusta. Nytkin viime treeneistä oli jo pari viikkoa, treenipaikka kun vaihtuu niin saa nähdä koska päästään taas harjoittelemaan. Mutta kyllä se vaan niin tykkää liitelystä, vauhtilajit on ihan sen juttu.


 

Muutto

Monen vuodatus vuoden jälkeen muutti nyt meidänkin blogi muualle. Josko jatkossa kirjoittelu tulisi onnistumaan sujuvammin. Jotain menneitä tapahtumiakin tänne vielä kirjoittelen ja saa nähdä siirränkö jotain vuodatuksestakin.

Synttärisankareita

Maaliskuun lopussa meillä alkaa joka vuotinen synttäriputki. Ja perinteiseen tapaan toki jokaisen kunniaksi väsätään aina erilainen sankarin makuun oleva kakku, josta kaveritkin saavat osansa. Ensin maaliskuun puolella viettävät Daco ja Dero juhliaan ja huhtikuussa Dumle ja joukon pienin ja pippurisin Aksu-kani. Ja näiden kaikkien karvakorvien omistajankin vanhenemista juhlistetaan siinä välissä. Muistaa ainakin helposti juhlapäivät kun kaikki samaan soittoon.

25.3. Daco 7v.

 

27.3. Dero 3v.

 6.4. Dumle 5v.

 10.4. Aksu 9v.