Viikonlopun aloitus

Koulusta selviydyin pois jo aikaisin, kun koe sujui nopeaan. Lähdettiinkin sitten taas kiertämään pitkä lenkki kun porukalla se on kiva kiertää. Napattiin naapurin tytöt mukaan ja tällä kertaa Dacokin pääsi (tai joutui) mukaan. Se kun pitää enemmän noista kaupunkikävelyistä joissa riittää haisteltavaa, tuolla metsikössä ei pahemmin muita liiku niin joutuu pelkästään juoksentelemaan.

Dumlen mielipide kuvaamisesta...

Nyt oli pakkanenkin enää vain hiukan päälle kymmenen, joten ei tullut enää edes kylmä. Sen verran karaistui niistä kovista pakkaslukemista että nyt tuolla ulkona voisi mennä kyllä vaikka kuinka pitkään. Karvanlähtö vain jatkuu niin täytyy varmaan nyt (kerrankin) vapaan viikonlopun aikana pesaista ne kaikki että viimeisetkin pohjavillat lähtevät. Jouluksi ne laitoin kuntoon mutta kyllä niillä vaan karvatkin jo tupsuttavat vaikka mistä, häntäänkin ilmestynyt taas reilu sentin kasvu näkyviin, kaulakarvoista puhumattakaan. On se kumma kun täytyy sitä karvaa sitten ihan vääriin paikkoihin kasvatella....

Ihania pakkaskelejä

 

Nyt on ollut jo pari viikkoa ihania pakkaskelejä. Lunta ei ole montakaan senttiä, hiukan enemmän voisi tulla mutta parempi tämäkin kun ei ollenkaan. Syksyn kurarallia ei ole ollenkaan ikävä, mieluummin sitten nämä kovatkin pakkaset kun se on vain pukeutumiskysymys.

 

Pojat ovat ahkeraan taas tiputtaneet karvojaan, ihan nyppimällä lähtee pohjavilla tupsuina irti. Joten yli 15 asteen pakkasilla pojat saavat kaikki fleecepuvut niskaansa etenkin jos lenkki tulee olemaan suurimmaksi osaksi hihnassa kulkemista. Daco saa takin päällensä jo pienemmilläkin pakkaslukemilla ja ei ole ollut nyt ollenkaan jähmeä liikkeistään. Nuo lenkkikäytössä olevat puvut ovat vielä niin mukavia koirien päällä että niitä käyttää pojatkin mielellään, ihan samaan tapaan pääsee liikkumaan kuin ilmankin.

Ollaan käyty vaihtelevilla kokoonpanoilla ulkoilemassa, lumisessa metsässä kävelee nyt helposti mielellään pitkiä lenkkejä kun ei tarvitse edes umpihangessa tarpoa. Viime vuotisia hiihto- ja lumikenkälenkkejä kun ei ole ollut mahdollista tehdä niin tänä talvena on täytynyt keksiä sitten muuta.

Vaikka päivä onkin jo selvästi pidentynyt niin koulussa ja töissä menee aina pitkään. Suurimmaksi osaksi kuvailu ajoittuukin auringonlaskuhetkiin, mutta välillä silloinkin voi saada ihan kivoja kuvia aikaiseksi. Vaikka kamera ei kovin hyvin pakkasen kangistamana toimikkaan, niin täytyy sitä aina välillä ulkoiluttaa mukana.

Dero edelleen noudattaa tapojaan, lenkillä täytyy vähän väliä kantaa isoimpia oksia mitä löytää. Dumle taas ei haluaisi ollenkaan pysäillä kuviin ja pysähtyessään sen ilme näyttää juuri siltä että hirveää kidutusta, joten siitä kuvat ovat lähinnä aina johonkin suuntaan juoksentelua pää viidentenä jalkana....

Viimeisessä kuvassa näkyy hyvin kaikkien persoonat. Dumle luottaa tiiviiseen katsekontaktiin ja tottelevaisesti istumiseen, Dero anova katseiseen söpöilyyn ja Daco on enemmän "mullekaikkihetinyt"-tyyppiä.... ;)

19.1. Turku KV

Näyttelyvuosi alkoi Turun kansainvälisessä näyttelyssä. Aikaisin aamulla startattiin Riikan kanssa tällä kertaa mukanamme vain kaksi koiraa. Kerrankin sai aamulla vietyä kaikki tavarat ja koiran kerralla, melkoista luxusta. Sen verran oli mittarissa pakkasta että oli kyllä parempi kuin hyvä.

Tuomarina oli Viveca Lahokoski ja kultaisia oli ilmoitettu näyttelyyn 74. Urosten avoimessa luokassa vein Kapplandet's Shan Nan Ershi nimisen koiran, jolla on sama isä kuin Väinöllä. Tulokseksi ERI3, vain luokan ensimmäinen Tuohikorven Ikaros sai sa:n. PU-luokkaan pääsin taas Goldensmile Voice of My Heart "Ransun" kanssa, joka sijoittui PU3 vaca sijalle. Veetin voittaessa urokset ja toiseksi tulleen ollessa juniori,  tulee vaca aikanaan vahvistumaan cacibiksi!

Sitten oli vuorossa nartut. Junioriluokassa oli 10 koiraa ja Deron tytär Tuohikorven Kaarina esiintyi luokassa viimeisenä. Kaarina osallistui nyt toista kertaa junioriluokkaan, 11 kk ikäisenä. Pikkuneiti esiintyi hienosti, viimeksi hiukan vilkuiltiin takana juoksevia koiria mutta nyt katseltiin koko ajan nenä oikeaan suuntaan. Kun kierrokset oli juostu ja seisomiset seisottu, osoitettiin neiti suureksi yllätykseksi luokan voittoon sa:n kera!

Nuortenluokassa esiintyi toinen Deron tytär, Noudon Diamond In The Rough "Nuppu" jonka Johanna esitti. Pari päivää sitten neiti joutui saksittavakseni ja kuorittavaksi leijonapuuhkastaan, vielä kun kasvattaisi muuallekkin yhtä runsaasti kasvaa kun on vielä hiukan karvattomana. Tänään vilkas vipeltäjä Nuppu sai EH:n.

Pn-kilpailuun pääsi 12 narttua. Vähitellen koirat karsiutuivat neljään ja edelleen oli meidän juniori joukossa mukana. Ja niin siinä lopulta kävi, että Kaarina meni ja voitti nartut! Näin ollen sai ensimmäisen SERTinsä, harmi kyllä vielä ei ikää cacib mahdollisuuteen ole. ROP/VSP kilpailuissa oikeutetusti Veeti melkein 8v., voitti.

(c) Elina Pruuki

Aina toki esitettävien pärjääminen tuntuu hienolta, mutta kyllä se vaan tuntuu todella hienolta kun kyseessä on oman rakkaan koiran jälkeläinen! Nätin ulkonäön lisäksi on mukavaa kun neiti toimii hienosti tositoimissakin, on seurannut mummonsa jalanjälkiä ja on päässyt jäljestämään jo ensimmäisen haavoittuneen peuransa sekä toimii muutenkin riistan kanssa hienosti. :)

Kehän jälkeen muistettiin ottaa kyllä seisotuskuva mutta pääkuvat jäivät, mutta tässä pari näyttelypäivän jälkeistä ulkoilukuvaa.

(c) Elina Pruuki

5.1. Nometreenit

5.1. Ajeltiin Kuvaskankaalle Niinan luo vähän treenailemaan, treeneissä paikalla yhteensä 7 koiraa kun muilla oli kaikilla kaksi koiraa. Itse halusin päästä helpolla ja otin vain Dumlen. Mukana oli pitkästä aikaa taas kaikenlaista riistaakin ja Niina oli suunnitellut meille erilaisia rasteja. Niin hakua, markkeerausta ja ohjausta. Dumle oli kokoajan ihan yli-iloisella tuulella ja hyppi vähän väliä kenguruloikkaa sivulla ja meinasi kävellessä hiukan mopo keulia. Ohjauksissa se sitten näkyikin ja vähän sai muistutella että kuka määrää mihin mennään.

Vuoden 2014 aloitus

Vielä vuoden viimeisenä päivänä käytiin hyödyntämässä lumetonta metsää ja kävimme vetämässä koirille verijäljet. Nyt kun vielä oli poikkeuksellisesti pari sateetonta päivää niin olosuhteet olivat mitä parhaimmat.

Mitä tina mahtaa ennustaa?

Uuden vuoden yöksi saimme yökylään Brendan, joten heti vuoden vaihde sujui koirien osalta hauskoissa merkeissä. Ihmiset valoivat pitkästä aikaa myös tinaa, ja ylläolevan tinan arvioi suurin osa esittävän koiraa...!?!

Juhlijoita hiukan jo väsyttää

Vuoden ensimmäinen päivä alkoikin sitten heti reippaasti kymmeneltä metsässä, kun käytiin ajamassa n. 22h vanhat jäljet. Vauhtia ja intoa riitti, mutta alun jälkeen pääsin jo ihan kävelemään ilman että koko ajan tarvi jarruttaa koiran menoa. Kivan maavainuisena pysyi koko ajan jäljestys, lopussa sitten kyllä sorkan haistettuaan mentiin nenä ilmassa. Nyt täytyy vaan pitää peukut pystyssä että mahduttaisiin kokeisiinkin, joka tapauksessa tarvii taas muistaa aina välillä käydä jäljestämässä kun siitä hommasta se niin pitää.

Mukavaa Uutta Vuotta 2014 kaikille!