Hyvinkään ryhmänäyttely

Hyvinkäällä Daco pääsi debytoimaan veteraaniluokassa. Hiukan kylläkin arvoin ottaa sitä mukaan kun ei nuo mahakarvat ole leikkauksen jälkeen vielä normaalimittoihinsa kasvaneet. Lähtökohdat reissulle olivat muutenkin hiukan miinuksen puolella sillä samassa autossa matkasi myös kaksi juoksunarttua, joista toisella parhaimmat päivät menossa....

Epäilyksistäni huolimatta Daco pysyi sentään kehänauhojen sisäpuolella, vaikka ei se kyllä esiintyä malttanut kuin parin sekunnin pätkissä. Hiukan oli pää liikaa tytöistä pyörällä niin sen normaalia hienoa kehäkarismaa ei paljoa vilahdellut... mutta pysyi se sentään kehänauhojen sisäpuolella.

VET ERI2
"Pirteä, hyvässä lihaskunnossa oleva 8v. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi ja pää kauttaaltaan maskuliinisempi. Pystyasentoiset lavat. Erinomainen selkälinja. Riittävä eturinta. Hyvä luusto. Kaunis karvapeite. Hyvä takaosa. Erinomainen hännänkiinnitys ja käyttö liikkeessä. Liikkuu melko lyhyellä sivuaskeleella, korkeat etuliikkeet. Pirteä, iloinen kokonaisuus."  tuomari Viveca Lahokoski

Kehä oli melko pieni ja kamala pohjainen. Sorapohja jossa valtavan kokoisia kivenmurikoita ympäriinsä, eipä päässeet koirien liikkeet ollenkaan olemaan edukseen kun itselläkin siellä oli kamala juosta. Daltonin tulokseksi hienosti JUN ERI1 SA PU4 vara-SERT. PN-kehässä pääsin Doriksen hihnan päähän ja pikkuneiti oli myöskin PN4.

Dalton kylässä

 21.4. Lähdin Sipoon ryhmikseen Riikan avuksi ja matkalta tarttui kotiin hiukan isompi tuliainen. Näyttelypäivä oli sen verran aurinkoinen että onnistuin ottamaan ensimmäiset kevyet punerrukset naamaani, taitolaji kai tuokin... Kultaisissa esitin mm. Daltonin junnuluokassa ja usemman joukosta sai tulokseksi hienosti ERI1 SA, eikä muita sa läpysköitä luokkaan näytetty. PU-luokassa ei kuitenkaan enää sijoittunut.

Windy oli ROP-vet joten jäimme odottelemaan vielä ryhmien alkamista ja odotellessa pääsin sitten vielä kehässäkin pari koiraa pyöräyttämään. Marja Talvitien tiukassa syynissä tuli flateissa niin uroksissa kuin nartuissa käyttöluokassa EH2 sijat.

Näyttelystä tosiaan kaappasin mukaan Daltonin meille kyläilemään. Heti sopeutui taas tähänkin laumaan ja suomea tuli opeteltua lisää, kaksikielinen koira kun on. Dalton pääsi taas myös noutojuttuja treenaamaan ja mitä mainioimmin hommat sujuivat. Ensimmäisen kerran näki meillä riistaa 10kk ikäisenä ja nyt 1v2kk ikäisenä toista kertaa. Ja todella spontaanisti kyllä riistat otetaan edelleen talteen ja palautus on kirjaimellisesti suoraan syliin. Hiukan meinasi tuottaa vaikeuksia saada otettua kuvaa kun koira oli jo samantien linssissä kiinni ja itse maassa rähmällään...

Talven viimeinen hiihtolenkki

Kävimme hiihtelemässä koirien kanssa tämän talven viimeisen hiihtolenkin 17.4. Keskustan kaduilta lumi oli jo päiviä sitten kadonnut, mutta metsästä sitä vielä löytyi ja jopa rautatie oli suurimmaksi osaksi lumen peitossa. Puolet lenkistä Dumle oli vetovyössä kiinni hiihtäjää avittamassa, sen mielestä aivan huippua hommaa.

Apulainen toimessaan

Resiinareitille on rakennettu hieno taukopaikkakin joka oli jo aivan lumeton. Joki oli vielä jäässä mutta piti siellä Deron käydä silti tassunsa kastamassa. Kesän tullen siihen pääseekin sitten tekemään taas yliuittotreeniä.

Tuohikorven K-pentue

Tuohikorven Kaarina

Tuohikorven Kimi

Tuohikorven Keke

Tuohikorven viisi K-pentuakin ovat lähteneet omiin koteihinsa, Kaarina edelleen asustelee Oona-äitin tyttönä ja saattaapa olla että sinne jääkin.

Pikkuiset ovat päässeet jo metsälajeihinkin tutustumaan niin mejään kuin noutojuttuihin. Tässä T. Kertun, Kaarinan ja Kimin taidonnäytteitä.

Treenikuvat (c)Elina Pruuki

Synttäriputki

25.3. Daco 8v.

27.3. Dero 4v.

6.4. Dumle 6v.

3.4. Matalakosken lenkki

Jämijärven ja Ruoveden ryhmänäyttelyt

Jämijärven ryhmiksessä esitin ensimmäiseksi debyyttinsä tehneen Woodchuck's Lean on Me "Leon" joka oli ROP-pentu. Windyn kanssa kävin pn-kehässä jossa mummo sijoittui PN2 ja oli myös ROP-veteraani.

 

Espanjanvesikoira kehässä kävin ihanan Martan kanssa, joka oli PN2 vara-SERT. 

8-ryhmäkilpailussa pääsin esittämään portugalinvesikoira Ricoa joka oli RYP3. Windy-mummo räjäytti potin ollen BIS-veteraani. Näyttelykin oli niin lähellä että kummallisen aikaisin pääsi taas kotiin, yleensä kun on tottunut olemaan aamusta iltaan näyttelyreissulla.


2.4. Lähdin mukaan Ruoveden näyttelyyn kuten olin luvannut vaikka olotila oli kaikkea muuta kuin hyvä, edellisenä yönä ei ollut tullut nukuttua Aksun takia ja ajomatkat menikin sitten huonoa oloa potiessa. Näyttelypäivä ei sentään ollut yhtä kylmä kuin edellisinä vuosina tai sitten nyt oli tullut pukeuduttua oikein. Veetin esitin PU3 sijalle ja Hertta jäi ilman pn-sijoitusta.

Hyvää matkaa Aksu

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.





Pienen teräsvaarin voimat ehtyivät ja jouduimme jättämään hyvästit. Lähes kymmenen vuotta saimme nauttia pienen ja pippurisen edesottamuksista. Hei hei Aksu. <3

10.4.2003-2.4.2013.