Joulun taikaa

Daco jo tottumuksella kävi haistelemassa kuusen alle kertyneet paketit läpi ja tarkistamassa että paketteja löytyy varmasti myös sen revittäviksi. Se noista onkin ainoa joka paketit osaa itse avata. Vaikkakaan harvoin sitten se itse sisältö on niin kiva kun ei niin leluista perusta. Paitsi tänä vuonna kävikin poikkeus, kun lahjatohinan aikaan oli ihan omatoimisesti jo avannut paketin ja kulki esittelemässä paketista paljastunutta valtavaa lelukäärmettä, jonka kylläkin nopeasti nuoremmat pojat takavarikoivat itselleen.

Pojat pysäytettiin hetkeksi poseeraamaan lahjojensa kanssa, vaikkakin tuo pappa oli taas sitä mieltä että hän ei mitään poseerauksia nyt ehdi. Dero olisi tapittanut kiltisti paikallaan vaikka koko aaton ja Dumlenkin tuntuu lopuksi jo ajatelleen, että voisiko tuo Daco hetken käyttäytyä että päästäisiin herkuttelemaan....

Tänä vuonna aattona oli paikalla myös vajaa 2v veljenpoika, joten noiden avuliaiden tonttupoikien lisäksi lahjoja saapui jakamaan pitkästä aikaa myös joulutonttu. Allekirjoittanut pestautui tähän hommaan ja en sitten tiedä pitäisikö ottaa hyvällä vai pahalla, kun veljenpoika hetken tuijotettuaan ovesta saapunutta parrakasta ilmestystä, totesi iloisesti että Hanna.....!

Koirien paketeista löytyi tänä vuonna herkkuja ja leluja, mikäs sen mukavampaa. Kuvassa näkyvästä pinkistä possusta onkin tullut hetkeksi taas ihan ykkössuosikki.

Helsingin näyttelyturnee

Joka vuotiseen tapaan lähdin taas vuoden näyttelyhuipentumaan. Tänä vuonna se oli kolmipäiväinen, pe Helsinki Winner, la Pohjoismaiden Voittaja ja su Voittaja. Omia koiria minulla ei taaskaan mukana matkannut, mutta matkaseurallani Susannalla oli Brenda-clumberinsa ja Riikalta saatiin vielä pari kultaista hoteisiimme.

Doris, Windy ja Brenda hotellilla

Jotain ollaan näiden vuosien aikana opittu, eikä jääty yhtenäkään aamuna parkkiruuhkiin jumiin. Aina löydettiin se fiksu reitti josta ei tarvinnut montaakaan minuuttia odotella kunnes oltiin jo parkissa. Ja ensimmäisen aamun jälkeen muistettiin taas että ei ikinä muualle parkkiin kuin alakerroksiin, tuli sitten otettua kuntosalitreeniä vastaava tavaroiden raahausurakka heti alkuun, kun ei mitään hissiin pääsyä jaksettu jäädä odottelemaan.

Reeta (c) Kati Grön

Toimettomana ei tarvinnut näyttelypäivinä olla, sen verran oli koko ajan puuhaa että jäi kyllä myyntikojujen kiertely minimiin. Kehässäkin tuli jokaisena päivänä pyörittyä: Perjantaina ja lauantaina esitin käyttöluokassa olleen Riverside Fellow's Brilliant Star "Reetan" joka oli molempina päivinä upeasti PN2 CACIB, häviten vain Maritan toiselle omalle nartulle. Lauantaina ja sunnuntaina pääsin kehään Pepstep Stormbird "Urhon" kanssa, joka oli la AVO ERI3 SA ja su ERI2 SA.

Urho (c) Kati Grön

Lauantaina pääsin pyörähtämään loppukilpailuissa Pepstep Sweet Storm "Hertan" kanssa Pepstep-kasvattajaryhmässä. Ja sunnuntaina esitin saman prinsessan avoimessa tuloksella ERI3 SA. Lauantaina ja sunnuntaina pääsin kehiin lempparimummon kanssa ja hienosti se Windy tikitti taas menemään. Lauantaina oli VSP-veteraani saaden PMVV-13 tittelin ja sunnuntaina ROP-veteraani lisäten nimensä eteen VV-13 tittelin! BIS-veteraanikilpailuun saatiinkin sitten päättää tämä hieno viikonloppu.

Windy (c) Kati Grön

Kiitokset huipulle matka- ja näyttelyseurueelle ja etenkin teille kaikille joiden upeita koirianne sain kehässä viedä ja onnittelut tuloksista! :)

Peltotreeniä pakkaskelillä

Perjantaina oli ihana pakkaskeli, joten suunnattiin koirien ja damien kanssa pellolle auringon jo pikku hiljaa laskiessa. Kuvia varten pääsi Linda kaikkien koirien puikkoihin, hienosti pojat toimivat hänenkin kanssaan.

 

Dero on taas harvemmin ollut mukana noutotreeneissä, mutta kyllä niin innokasta poikaa kun pääsi taas mukaan. Kyllä taas hiukan mieleen tuli että voisi vaan tuollekkin alkaa oikeasti opettamaan linjoja...

Treenien lopuksi sai kotiin mennessä koirat purkaa loputkin energiansa yhdessä juoksentelemalla, hyvin jo pärjää pikku-Lempikin isojen vauhdissa mukana.

Mejäilyä

Valjaskuva GR:n lehteä varten olleista kuvauksista

Nyt kun hirvikärpästen aika tuntuu olevan viimein ohi eikä lunta vielä maassa, käytiin vetämässä Lindan kanssa koirille verijäljet metsään. Kaksin se sujuu edes hiukan nopeampaan vaikka tuntuu noihin lyhyisiinkin jälkiin tuhraantuvan paljon aikaa.

Dero ei tainnutkaan olla kuin kertaalleen päässyt jäljelle toukokuisen kokeen jälkeen, kovasti yrititettiin päästä toisiinkin kokeisiin mutta yhdessäkään ei päästy edes pienemmille varasijoille... Ja aina koepaikkojen vastauksia jännittäessä ei viitsinyt missään välissä jälkiä vetää, joten siinä vain odotellessa se kesä sitten meni.

Toukokuisessa kokeessa tulos jäi tosiaan kakkoseen, harmillisesti jäljen lopussa Dero oikaisi suoraan viereiselle tielle.

Kuten jo joskus keväällä muistan vannottaneeni itseäni, ei Deron kanssa ole fiksua lähteä jäljelle ilman ennen tehtyä lenkkiä. Sillä tuo jäljellä meno on melkoista haipakkaa jo ihan muutenkin.... Joten tänään koleana aamuna ei kyllä ollut enää ollenkaan vilu kun oltiin Deron perässä lähes juostu jälki läpi. Eli keväällä sitten taas järki käteen, muuten on kädet kovilla sitä jarrutellessa. Mutta hauskaa silti miten hienoa tuo sen mielestä on, kierrokset on kyllä niin kaakossa kuin olla voi kun autosta otetaan ulos. Kaikki kun ei sitä sellaisena ole nähnyt, se yleensä osaa niin tyynesti muualla käyttäytyä.

Täytyy taas heti keväällä ekoihin kokeisiin alkaa yrittämään, niihin jos olisi edes vähän vähemmän tuota väkeä yrittämässä niin voisi jonnekkin taas edes päästä.

2.11. Viikonlopun viettoa

Kerrankin on kokonaan vapaa viikonloppu, joten ollaan ulkoiltu oikein urakalla. Sadekeleistä huolimatta on nyt muutenkin tehty koko viikon erityisen pitkiä lenkkejä, muita lenkkeilijöitä ei puolestaan pahemmin ole vastaan tullut. Poikien sadevaatevalikoima on ollut aikalailla koko skaalallaan käytössä ja niin tarpeellisia ne kyllä ovatkin katuja kierrellessä. Hurtan sadeloimet ja -haalarit löytyvät kaikilta ja pari extraa vielä päälle, mutta töissä olen jo hieman sillä silmällä katsellut noita Rukan vastaavia että tarvitsisi varmaan sellaiset ottaa testiin ainakin yhdelle... kunhan muistaisin niitä vain jossain välissä sovittaa.

Matalakosken lenkki kierrettiin kertaalleen Lindan kanssa ja toistamiseen käytiin tänään kävelemässä samassa paikassa, tällä kertaa kylläkin edestakaisin kävellen eikä lenkkiä tehden. Vähään aikaan siellä ei ole tullutkaan käytyä niin vaihtelu virkistää. Näsin ja Torppakorven lenkit tulee talvella olemaan taas täynnä latuja, että lumien tullessa sitä siirrytääkin pääosin tuonne tekemään nuo pidemmät metsälenkit.

Poikien vaki lenkki- ja treeniseurakin vietti meillä hoidossa pari tuntia perjantaina. Tähän mennessä Lempillä ei ole vielä täysillä kenenkään kanssa leikki sujunut, Dumle kun ulkona ollessa haluaisi leikkiä vain jauhtausleikkejä ja Dero nyt haluaa leikkiä aina vain Nannan kanssa. Mutta kyllä oli niin eri meno nyt kun tytöt tuli meille sisälle. Nanna vetäytyi heti omaan soppeensa noiden riehujien jaloista joten poikien kaikki huomio oli vain ja ainoastaan Lempille. Melkoiset painit sitä olikin sitten ihan kaikkien kanssakin, oli välillä vähän ahdasta tuolla keittiön makuu-alustalla jota nuo pitävät omana painitataminaan. Ja Dacoa on siis toki tähän asti ällöttänyt Lempin mielistely-yritykset, pennut on aina sen mielestä niiiin kamalia aina kodin ulkopuolella...

Yhtäjaksoisen leikkimisen jälkeen pitää välillä jo vähän huilata

Syyskelien ulkoilukuvia

Täällä meillä ei ole näkynyt vielä pahemmin lunta, lähinnä sen verran että yhden metsälenkkipaikkamme parkkiksella oli valkoinen maa ja rautatien poikkipuut olivat yhtenä aamupäivänä lumihuurun peitteisinä.

Nyt ei ole enää hetkeen tarttunut metsäreiteiltä hirvikärpäsiäkään matkaan mukaan, ihanaa kun voi taas vapaammin kulkea ihan umpimetsässäkin. Välillä kun maa on ollut kohmeinen niin on päästy tarpomaan ylläolevissa kuvissa olevaa heinikkoakin pitkin. Sen pohja kun on todella vetistä sammaletta, niin kohmeisena se on hauskan tuntuinen niin oman kuin ilmeisesti koirienkin jalan alle, on pehmeä mutta rapisee hauskasti askelten alla. Melkoisia hepuliralleja siellä sitten pojat juoksevatkin.

Deron mielestä uintikelit eivät ole vielä loppuneet, toisin kuin omistajan mielestä, joten välillä on sattunut sellaisia "hups" kastautumisia silmän välttäessä. Ensin käy dippaamassa jalat johonkin lemuavaan liejuun jonka jälkeen sitten luvan kanssa saa käydä oikein pulahtamassa ja puhdistautumassa. Ei se Tahvo ole aina niin tahvo...

20.10. Lahden pentunäyttely

Väinö tuli meille taas jo perjantaina kylään ja lauantaina se pääsikin ensimmäiselle näyttelyreissulleen Seinäjoelle. Vielä ei ikä kehään riittänyt, mutta pääsi näyttäytymään kasvattajalleen taas monen kuukauden jälkeen.

Sunnuntaina sitten lähdettiinkin Anna-Kaisan kyydillä Lahden pentunäyttelyyn, mukanamme Väinö ja Sissi-portugeesi ja matkalta poimittiin kyytiin vielä Kaarinakin. Pentunäyttely pidettiin messuhallissa jossa matotus olisi voinut olla parempikin ja meteli oli niin kova että hyvä että ajatuksensa kuuli. Vasta iltapäivästä pystyi taas normaalilla äänellä keskustelemaan...

Tuomarina oli Hilkka Salohalla ja kultaisia oli ilmoitettu 10. 5-7kk ikäisiä uroksia oli kaksi, joista Väinö oli se toinen. Väinö sijoittui ensimmäiseksi ja sai kunniapalkinnon. Isoja urospentuja oli yksi, mutta koska sillä ei annettu kp:tä oli Väinö automaattisesti paras urospentu. Pieniä narttupentuja oli luettelossa viisi mutta taisi yksi tai kaksi olla pois. KP:tä ei tässä luokassa jaettu yhtäkään. Kaarina oli ainoa isoissa narttupennuissa kun toinen oli pois, joten voitti luokkansa ja sai myös KP:n. Sitten eteen tulikin tilanne joka ei ollut tullut missään vaiheessa mieleenkään, kun molempien pentujen piti mennä samaan aikaan kehään. No Anna-Kaisa pääsi (joutui ;]) sitten Kaarinan kanssa kehään ja itse otin Väinön. Väinöllä olikin hiukan menoa ja meininkiä kun oli joutunut sivussa katselemaan kun menen toisen kanssa, hassua että sekin on jo perääni vaikkei meillä ole kuin satunnaisesti. Lopulta Kaarina oli VSP-pentu ja Väinö ROP-pentu, hienot ipanat.

 Portugalinvesikoirat arvosteltiin samassa kehässä myöhempää. Sain esittää Jaanan Gremlin-pojan joka sai KP:n ja ainoana uroksena oli suoraan paras urospentu. Jaana esitti sitten itse Sissin joka tuli luokkansa toiseksi. Lopulta Gremlin vei pisimmän korren ja oli ROP-pentu. Isoja kehiä saatiin hetki odotella, mutta niistä ei sitten enää sen kummempaa menestystä kummallekkaan pojanviikarille.

(c) Mia Kontkanen

Väinö jäi meille vielä yhdeksi yöksi niin päästiin taas vähän treenaamaankin. Ensin kotipihassa tehtiin vähän alkulämmittelyä ja sitten suunnattiin ensi kertaa ihan metsään tekemään pientä treeniä. Tehtiin hakuruudun alkeita ja aika hyvin jo se lamppu syttyi pääkopassa.