Juhannusterveiset

Juhannuksena nautiskeltiin kesäisistä päivistä mökillämme Merikarvialla, jossa pojat juoksivat pitkin pihaa ja metsää ja hakivat palloakin aina vaan uudestaan ja uudestaan. Kyllä oli väsyneitä poikia kun kotiin taas palattiin. Juhannuspäivänä tuli myös käytyä ihanien pentusten luona Paluksella, joita tässä viikkojen aikana on tullut välillä päivisin hoidettua. Niin ihania pikkuisia Deron pikkusiskoja ja -veljiä. :)

Valko-Venäjän valloitus

Pari viikkoa pysyttiin Suomen rajojen sisäpuolella kunnes taas otettiin suunta Helsingin satamaan. Yritettiin vähän laskeskella monennettako kertaa tehdään näyttelyreissu yli lahden mutta sormet loppuivat kyllä moneen kertaan.... Tällä kertaa matkan ajo-osuudet omalta osalta jäivät nollaan sillä hypättiin matkanjärjestäjän kaksikerroksisen bussin kyytiin. Pari kertaa on tehtyä lyhyt näyttelymatka bussin kyydissä mutta tämä oli ensimmäinen useamman yön matka. Ihan mukavaa se kyllä olikin kun matkaa Tallinasta Minskiin kuitenkin riitti. Välillä omatoimisia matkoja tuli ikävä mutta suurimmaksi osaksi reissu sujui hyvin. Rajoista ei kyllä oltaisi ominavuin päästy läpi, sen verran ihme menoa siellä oli.

Jo mennessä bussi alkoi reistailemaan ja ensimmäisellä kerralla oltiinkin pysäksissä jo reilumman aikaa, kun vika löytyi onnistui sen korjaaminen onneksi jo hetkessä kun toinen kuskeista sukelsi aina auton alle. Onneksi niin sillä ennenkuin oltiin taas takaisin Tallinnassa niin taisi matka olla tyssännyt lähemmäs kymmenen kertaa. Koirat taisivat ainakin saada kunnolla nukutuksi kun virtaa riitti joka pysäyksellä, itsellä yöunet jäivät vähän vähäisemmiksi niinä parina yönä kun oltiin bussissa.

Tuoreet Valko-Venäjän valiot. Tosca, Brenda, Kovis, Dero, Igor ja Peppi.

Ensimmäinen näyttelypäivä oli täysosuma sillä kaikki mukanamme olleet koirat tulivat Valko-Venäjän valioiksi! Ryhmistä ei tullut menestystä. Ja päästiin jopa perille näyttelysäännöistä ja osattiin ihan omatoimisesti mennä kehiin ajallaan, sisäänheittäjä kehäsihteerit kun solkkasivat jatkuvasti vain venäjää pyynnöistä huolimatta. Tuomareiden kanssa pärjäsi onneksi englannilla.

Valko-Venäjällä tuntui näyttely työllistävän hirveän määrän ihmisiä. Kehää pyöritti sisäänheittäjä, tuomarilla oli vierellään kulkemassa tulkki joka käänsi arvostelun kirjoittavalle kehäsihteerille venäjäksi. Ja heidän lisäksi pöydän takana istui vielä pari ihmistä jotka niittailivat kaikenlaiset liput ja laput arvostelujen yhteyteen ja pistivät tuloksia ylös. Kertaalleen sainkin selvitellä kehänkulun uusiksi näille lippusten täyttelijöille kun tulokset olivat aivan väärin merkattuina, tuomari kun kätteli vauhdilla aina niin luokkavoittajan kuin rodun parhaankin ja koskaan kukaan ei jäänyt kehään paikalleen odottamaan että tulokset merkataan. Ihmeen vähän siihen nähden virheitä ainakin meidän kohdalle tuli.

Luokkavoittajia

Ja vaikka arvostelulapun eteen oli jo moni ihminen tehnyt työtä, niin ei se siihen suinkaan loppunut. Lappujen kanssa piti mennä jonottamaan erikseen niin CC, v-Cacib kuin Cacib pisteille, jotta ko. tulokset vahvistettaisiin. Sinnikkäästi samat kirjoittajat siellä koko päivän olivat ja rustasivat papereihinsa aina joka koiran tiedot, kauhea urakka! Siinä samassa sai sitten jopa jonkinlaiset palkinnotkin kyseisistä tuloksista, rotunsa parhaat saivat palkintonsa taas ryhmäkehistä poistuttaessa.

Näiden uusien lappusten ja valiotodistusten kanssa mentiin sitten telttaan ensin leimauttamaan laput josta päästiin eteenpäin toiseen pisteeseen jossa leimattuja lappuja vastaan tulostettiin valiovahvistus. Kyllä vaati monen ihmiset työn ennenkuin kunniakirjat saatiin käsiimme! Yhden valiovahvistuksen kohdalla saimme tehdä vähän enemmän töitä sillä pelkkää Suomen valiota eivät suostuneet yhdellä luokkasertillä valioksi vahvistamaan, kuten oikeasti olisi pitänyt onnistua. Kyseiseltä koiraltakin kyllä löytyi sellaisenkin maan valiotitteli joka heille olisi sinä päivänä kelvannut mutta papereista sitä ei vielä löytynyt. Mutta saatiin sekin sitten seuraavan päivänä onnistumaan kun kyseinen koira sai toisenkin luokkasertin.

Hotellimme IBB

Hotellihuone oli mukavan tilava koirakatraallemme ja mukavasti kaikki tulivat taas hyvin toimeen. Ainoita ongelmia taisi aiheuttaa vain paikallisten kielitaito. Sai kyllä välillä vääntää rautalangasta että saatiin aina haluamamme selväksi, kunhan ensin vain saatiin joku suostuteltua palvelemaan meitä... Läheisestä mäkkäristä löydettiin jopa yksi joka suostui palvelemaan englannilla, joka taisikin saada koko matkaseurueesta vakiasiakkaita. Kyseisessä paikassa oli muuten jatkuvasti monien kymmenien ihmisten jonot, tai jonojen muodostusta ei kyllä edes tunnettu vaan ihmiset parveilivat kauhealla lössillä tiskien edessä yrittäen saada oman vuoron. Taisivat kaikki paikalliset syödä ainakin viikonloppuisin roskaruokaa.

Mammanpoika käyttää hotellissa tilanteet hyväkseen, kotona ei sänkyihin ole asiaa

Seuraavana päivänä ei ollut enää tulospaineita mutta muutamia rotunsa parhaita saatiin taas loppukehiin vietäväksi. Tällä kertaa tuli myös ryhmävoitto mäyräkoirissa. Viimeisten joukossa saatiinkin sitten raahata tavarat bussiin jonka jälkeen alkoikin taas pitkä matkustus. Rajasta selvittiin aika nopeasti ja bussin hajoilemisesta huolimatta oltiin Tallinnassa hyvissä ajoin.

Mukava reissu mutta ihan heti ei uusiksi samaa kuitenkaan suunnitella. ;)