Doris kylässä

Pikkusisko ja isoveli

Doris on meillä suosittu vieras kaikkien keskuudessa, onneksi sen saa aina halutessaan tänne kyläilemään. :) Tässä lähiaikojen kyläilyreissujen kuvia. Välillä meinaa vähän lipsahtaa luxuslomailun puolelle kun sängyssäkin pääsee yönsä nukkumaan, meillä kun ei pojillakaan ole lupaa olla sängyssä...

Doris on oppinut hyvin samoille tavoille poikien kanssa ;)

Talvikuvia

Tänä vuonna uskaltauduttiin lenkkeilemään myös joen jäällä. Koko ikäni täällä asunut ja nyt vasta ensimmäistä kertaa, mutta hienon lenkin siellä kyllä aikaiseksi saikin. Nuo sorkallisetkin sitä ahkerasti kyllä käyttivät kun jälkiä meni vilisemällä, oli siinä koirilla haisteltavaa. Vaikka Noormarkun keskustassa asuukin niin kivaa kun silti voi lähes joka lenkki noita peuroja ja kauriita nähdä, luonto on todellakin lähellä.

Kohta jo takaisin rautatiesillalla.

Damejakin on ulkoilutettu, meidän lähes jokapäiväisessä käytössä oleva lähipeltokin toimi hyvin treenipaikkana.

Lunta tulvillaan

"Sitä lunta on nääääääin paljon", kertoo Daco

Nyt on lähipäivinä tullut taas monen monta senttiä lisää lunta. Pojista se on kivaa kun aitauksen lumikasa on kuin mikäkin kukkula ja muuallakin pihassa on isoja kasoja joissa leikkiä. Kovat aamu- ja iltapakkaset hiukan ovat nipistelleet tassuja mutta päivisin onneksi tuntuu jo siltä että kevät tekee tuloaan. Ihanan aurinkoisia ilmoja onkin nyt ollut riittämiin.

Vaikka sitten kun nuo lumet tuosta sulavat, niin tietää kyllä mitkä kelit ovat edessä.... eikä niitä kyllä odoteta yhtään.

Kerttu ja kumppanit

Ensimmäisen kerran on tullut Tuohikorven kennelin pentujakin käytyä palluttelemassa. Aivan hullaannuttavan ihania, josta kertaa sekin että unohdin ottaa kyläilyn aikana kameran kameralaukusta. No joskos seuraavalla kerralla muistaisi jo sitäkin käyttää.Vielä ei suosikkeja valikoitunut, sen verran tasaista sakkia että ei taida ihan helpolla käydäkkään. :)

Pentuja on vielä vapaana, tiedustella voi niin minulta kuin Pruukeilta.

2-viikkoisina, kuvat (c) Pruuki

Venäjän tuloksia

Samana viikonloppuna kun itse oltiin Eurassa, oli Dalton reissussa Venäjällä. Hienosti oli vuoden ikään ehtineellä junioripojalla mennytkin Pietarissa.

tuomari J.Pokrouskaja
Jun-sert ROP-juniori
 
tuomari N. Maslennikova
Jun-sert ROP ROP-juniori RYP 2 Tornado Eagles Hero Of Dero

Eura RN

Näyttelypäivä alkoi poikkeuksellisesti sillä lähtö oli Ulvilasta vasta puoli yhdentoista aikaa. Kerrankin näyttely oli jossain noinkin lähellä ja kultsunartut oli laitettu alkamaan vasta klo 12.30 ja urokset klo 14. Ne kun oli jaettu kahdelle eri tuomarille.

Narttujen tuomari oli virolainen Helin Kasuk-Tenson. Doris sijoittui junioriluokan toiseksi SA:lla ja Deron tyttö Noudon Diamond In The Rough "Nuppu" ensimmäiseksi. Hieno debyytti nuorella neidillä! PN-kehään Riikka vei nuortenluokan voittaneen Kaisan joten minä pääsin Doriksen hihnan päähän. Pikkuneiti meni sellaisella draivilla että tuomari lopulta päätyi kääntämään sijoitukset ja laittoi Doriksen sijalle PN2 vara-SERT ja Nuppu PN3. Ihania vauhdikkaita junnunarttuja molemmat. :)

Noudon Diamond In The Rough "Nuppu" (Dero ♥ Noudon Yard-Jolly) 11kk

Urokset tuomaroi venäläinen Nikolay Sedykh. Junioriluokassa Nupun veli Noudon Dark Horse "Bono" sai ERI:n ja sijoittui luokan 4. Dero esiintyi valioluokassa sen voittaen SA:lla ja sijoittui lopulta PU2 sijalle! Päivä oli jo pitkällä tässä vaiheessa joten tavarat pakattuamme alkoivat ryhmäkehät jossa pyörähdin Windyn kanssa. Greenhill's oli lopulta BIS-2 kasvattajaryhmä.

Takaisin Ulvilassa oltiin sen verran ajoissa että ehdittiin valoisalla ottaa vielä kuviakin nuorisosta, hyvin harvinaista. Mukavaa vaihtelua kyllä tälläinen nopeampi näyttelyreissu. 

Nuppu kylässä

 

"Moi iskä!"

Deron ja Nalan pentu Nuppu tuli Poriin Johannan luo jo hyvissä ajoin ennen viikonlopun näyttelyä. Ensin Johannan luona trimmasin suurimmat pois kun neitiin ei oltu vielä koskaan trimmisaksilla koskettu. Melkoinen metsäpeikko-look sillä olikin tullessaan. :) Iskän turkkia oli ihan kiitettävästi periytynyt ja tuntui että heti kerralla lähti yhden koiran verran karvaa.

Meille Nuppu tuli näyttelyä edeltävänä iltana vielä viimeistely trimmiin. Paljoa ei kolme urosta Nuppua hätkäyttänyt vaan heti mentiin reteänä tutkimaan toisten leluja ja kierrettiin talo läpikotaisin. Dumle oli jälleen aivan haltioissaan uudesta leikkikaverista, se kyllä on lunastanut paikkansa hoitokoirien leikittäjänä. Nämä uudet kun vielä aivan innoissaan leikkivät niitä jahtausleikkejäkin kun eivät vielä tiedä Duun olevan aivan mahdoton vastus. ;)

Nyt on nähty molemmat hiukan lähempänä asuvat Noudon-pentueen jälkeläiset. Muut sitten asuvatkin kauempana, mutta toivottavasti niitäkin näkisi sitten jossain vaiheessa. Nuppu oli pentueesta se joka muistutti pienenä aivan äitiään, mutta nyt oli siihenkin tullut kyllä ripaus isääkin.

Testituloksia

Derosta ja Veetistä lähetettiin samalla kertaa poskisolunäytteet, mutta yhtä tulosta sai kauemmin odotella. Mutta tulihan sekin sieltä sitten lopulta.


Animal Health Trust, GR_PRA1 DNA test: CLEAR (6.3.)
Animal Health Trust, GR-PRA2 DNA test: CLEAR (1.3.)

Lapsenvahdin hommissa

Kaarinan päänäyttely

Kaarinaan ajeltiin sunnuntaina hiljalleen, tiet olivat kyllä alkumatkasta aivan tukossa lumesta ja tuntui että olin aurakuski.... mutta onneksi isommat tiet olivat paremmin ajettavissa mitä nyt lumi pöllysi. Koiriakin oli sen verran matkassa mukana että toiseen seurueen autoon pakattiin suurin osa tavaroista ja pari koiraa ja meidän autoon sitten lauma koiria.

Susanna otettiin mukaan avuksi kun Riikan kanssa ei meillä ei kädet olisi riittänyt. Ja saatiin välillä Sarikin hätyyttää avuksi kun kehät menivät päällekkäin. Nartut ja urokset kun olivat kehissä samaan aikaan niin etenkin aamupäivästä tuntui että kokoajan olisi pitänyt olla kahdessa paikassa. Laskeskelinkin sitten päivän lopuksi olleeni kymmenen koiran kanssa kehässä...

Derokin oli mukana ja sai erin valioluokassa mutta ei sijoittunut. Oli kyllä hyvällä tuulella ja nyt malttoi häntää heiluttaa kehässäkin, yleensä se menee helposti siihen lihapullakoomaansa ettei malttaisi edes hengittää keskittyessään. ;)

Kasvattaja- ja jälkeläisryhmiin pääsi pikkuipanoiden kanssa Susannan handlaamana.

BIS-jälkeläisryhmä  © Ada Pykäläniemi

Kuljetettiin näyttelyyn mennessämme Deron viime vuonna voittamat kiertopalkinnot, no takaisin ne matkasivat taas samassa autossa kun Riikan Wilson kuittasi ne seuraavaksi vuodeksi itselleen. :)

Tämän viikonlopun jälkeen kyllä väsytti melkoisesti, kyllä vaan on rankka harrastus vaikka kivaa onkin! 

Valkeala RN

Riikka soitteli perjantai-illalla matkaseuraa seuraavalle päivälle kun alkuperäiselle matkakaverille oli tullut este. No kauaa en sitten harkinnut kun jo suostuin hylkäämään pitkät yöunet ja vapaan päivän. Aamulla herätyskellon soidessa klo 4.30 tuli kyllä mietittyä omaa järkevyyttä. Valkeala ei ihan ole Porin vieressä.

Ajokeli oli aamulla välillä hiukan liian aurinkoinen kun eteensä ei meinannut nähdä ja tiet olivat hyvässä kunnossa. Hiukan ehkä turhankin hyvässä kun kuski nappasi pikavoiton, kartturi kyllä vielä valojen vilkkuessa oli vakuuttunut korkeammasta nopeusrajoituksesta kuin todellisuudessa olikaan...hups.

Valkealan ryhmänäyttely pidettiin kasvihuoneessa jossa treenataan agilityäkin joten pohja oli alustana hyvä koirille. Siitä kylläkin irtosi vihreää pölyä joten kaikki tavarat ja koirien jalat olivat päivän lopuksi enemmän tai vähemmän vihreinä. Ja lämpötilakin oli aivan sopiva, vain iltapäivästä kylmyys iski.

Dalton 1v.

Kultaisia oli 40 ja tuomarina oli Harry Tast. Deron poika TE's Hero of Dero "Dalton" voitti junioriluokan SA:lla ja todella upealla arvostelulla. Tarkalta tuomarilta se on aina mieltä lämmittävää. Pu-kilpailussa Veeti voitti urokset ja Dalton oli PU3 v-SERT. Sertin saanut veteraaniluokan koira valioitui. Windy oli VSP-vet. Veeti oli myös rodun paras joten "saimme" jäädä odottelemaan vielä muutamaksi hetkeksi ryhmiä.

PU3 Dalton, PU4 Goldspell Four Wheel Drive, PU1 Veeti, PU2 Gladtail Kind of Magic (c) Jenna Tervamäki

Ryhmissä Veeti oli suuren yhdistetyn 7/8 ryhmien RYP-3 ja Riikka esitti myös veteraanin BIS-1 veteraaniksi. Kotiin päin matka kestikin niin sakkopelon kuin kamalan kelin vuoksi kauan. Mitä lähemmäksi Poria päästiin sitä kamalammassa kunnossa tiet olivat, Palus-Noormarkku välillä tie oli ihan tukossa lumesta ja tuplaten kauemmin kyllä kesti kun sen välin puskin lumen läpi kotiin. Perillä olinkin vasta puoli 11 aikaan ja seuraava herätys odotteli jo muutaman tunnin päässä.