Dumle 11v.

Elämä jatkuu, vaikka vaikeaa onkin... Dumle on nyt astunut lauman vanhimman rooliin ja täytti jo 11 vuotta. Vaikka nyt kaksi koiraa tuntuukin todella pieneltä määrältä, ihan kuin puuttuisi useampikin joukosta. 

Hei hei Daco

Daco 25.3.2005-3.4.2018

Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun, 

mukana jokaisen nousevan aamun 

ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Pääsiäisen mestari

Viime kisoista innostuneena, ilmoitin Deron pääsiäiselle kolmelle radalla. Tamskin halli on jo ennestään hyväksi havaittu, joten mielellään sinne ajeli kahtena päivänä. Lähimmät kisat ne olivatkin nyt hetkeen mihin olisi päässyt, seuraavat olisivat menneet toukokuulle.

Lauantai 31.3. Tuomari Piia Heikkinen

1. Tuntuu että mitä enemmän kisataan, sitä villimmäksi tuo muuttuu. Heti ekalla kyltillä asti se oli kuin vietereillä, eteentulot tehtiin pompuilla jolloin niistä yksi meni vähän vinoon ja pomppiessaan se osui jo minunkin käteeni. Ilmeisesti tästä yllättyneenä otinkin sitten yhden askeleista liian lyhyenä joten kerättiin yhteensä -12 heti alkuun.

6. Hyppyjen jälkeen oli todella lyhyt aika saada koira sivulle ja heti vaihtamaan puolta, joten otin sen isolla vartaloavulla että varmasti ehtii vaihtamaan. -3

10. Maatessaan Dero haistoi maata -1

14. Varmistelin oikeaa asentoa ja hidastin. -3

18. En ajatellut ja käänsin koiran eteen liian lähellä kylttiä, osui lähtiessään peruuttamaan. Mutta muuten hieno peruutus! -1


Yhteensä 80p  "Iloinen energinen koira. Taitava pari."

Lisätykytyksiä aiheutti se, että varmaan ensimmäisellä kyltillä olin osunut Deron korvaan, joten se ravisteli kyltille 7 asti. Onneksi sen motivaatio on suuri niin pienet ravistelut ei haitannut annettujen tehtävien tekemistä. Lisäksi Liikkeestä istu - kutsu koira tapahtui ihan hypyn vieressä, niin Derolla kävi jo pieni välähdys päässä hypätä hyppy matkalla mutta onneksi ei.



Sunnuntai 1.4. Tuomari Hannele Pirttimaa

5. -1
10. -1
11. -1
15. Melkein heitti kiepin ennen hyppyä, itsellä vähän huono käsimerkki. -1
16. -1
17. En ollut ihan varma mitä selkäni takana tapahtui, joten uusin varmuuden vuoksi. -1 ja -3
18. -1
19. Heitti kiepin, joten uusittiin. -3
Käytösruudussa haistoi maata. -1

Yhteensä 86p ->  RTK4 sekä TP "Hyvä vauhdikas rata. Hyvät uusimiset."

Tuomarikin totesi, että ei sillä kauhean usein neljä jalkaa maassa yhtä aikaa ollut.... :D Mutta mieleen oltiin jääty, sillä mestariluokassa oli huiket n. 30 koirakkoa! Tuosta ylimääräistä kieppien heittelystä nyt oli taas vaivaa, se kun tekee sitä ollessaan innoissaan ja palkkana itselleen. Sekä heti kun omat käsimerkit vähän huolimattomat niin tarjoaa niitä. -1 virheet tiukalta tuomarilta, pieniä kauneusvirheitä.


Sunnuntai 1.4. Tuomari Anna Pekkala

8. Pieni kommunikointikatkos, kiepahti eteen seisomaan. Uusittiin -3.
9. Ollaan opeteltu oikealla takapäänkäyttöä, joten piti pyytää erikseen vielä istumaan. -1
17. Jälleen tuli ylimääräinen kieppi. Uusittiin ongelmitta -3
Käytösruudussa lopussa haistoi taas maata. -1

Yhteensä 92p "Hieno, iloinen ratasuoritus."




Nyt kun miinukset käyty läpi, niin täytyy sanoa että muuten kyllä meni loistavasti! Dero oli jokaisella radalla innoissaan ja meidän yhteistyö toimi, ne kun ovat asioita jotka rallyssa tärkeitä. Hirveästi ei olla hiottu liikkeitä, joten varmuutta vain vähän vaaditaan ja ohjaajalle rautaisia hermoja. Kisapäivä oli pitkä, yli 6 tuntia tuli siellä vietettyä. Iloinen yllätys huomata, että silti riitti intoa radalla jossa pääsi starttaamaan viimeisten joukossa.

Mutta niin, meidänhän ei ikinä pitänyt kisata mestariluokassa.... Nyt alle kuukaudessa ja kolmena kisapäivänä, saavutettiin RTK4!

Seuraavat synttärit

Dero 9v ja uusi Pingu

Kaikkien syntymäpäivät on helppo muistaa kun ne ovat parin viikon sisään, lisäksi vielä Väinönkin synttärit huhtikuun lopussa ja Doris sitten toukokuussa. Kevät ja alkukesä pelkkää juhlaa. 

Nyt oman lauman nuorin täytti jo 9v.! Mutta se on silti jumiutunut ikuisesti 5-vuotiaaksi. 

Tällä kertaa lahjaksi tuli uuden lelun ja herkkujen lisäksi myös omistajan mielestä hyödyllisempääkin tavaraa. Meidän dobopallolle kävi kehnosti hetki sitten, ehti se sentään useamman vuoden olla... Tasapainotyyny sentään löytyy edelleen niin jumppaa on saatu tehtyä, mutta pallon tilalle kaipasin jo jotain uutta. Dobopallo vie valtavasti tilaa, joten sen uusiminen saa nyt vielä odottaa. Torstaina keksin idean puolipalloista ja tein tilauksen Lemmikkitarvike Riemusta, joka sitten pakattiinkin melkein heti ja lähetettiin tulemaan. Sopivasti sitten maanantaina saikin jo hakea postista, todella nopeaa palvelua! 

Nyt sitten löytyy lisää välineistöä joita käyttää tasapainoharjoitteisiin ja syvien lihaksien jumppaamiseen, mutta varmaan tulee hyödynnettyä treeneissäkin. Koirat aina jonottaa vuoroaan kun jumpat aloitetaan, saa nähdä minkä suosion nämä saavat. Dumlesta ne olivat ainakin mainioita myös leluksi, sillä heti kuvan jälkeen se jo kantoi yhtä innoissaan. 

Synttärisankari Daco

Ensimmäinen oma koirani, tuo vuosien haaveiden täyttymys vietti syntymäpäivää 25.3. Kunnioitettavat 13 vuotta tuli mittariin. Ja mikä sen hienompaa, kuin vastaanottaa ensimmäiset onnittelut 14,5-vuotiaalta isältään Kasperilta! 

Kaikenlaista kremppaa jo löytyy, mutta kuitenkin viime vuoden puolella iskeneestä pahasta vestibulaarisyndroomastakin kuntoutui vielä hyvin. Synttärisankarille tein toki taas perinteisesti kakkua ja ehdin sentään pari kuvaa nappaamaan ennen kuin sankari ihan omatoimisesti päätti että nyt on jo aika herkutella. Se jo sallittakoot, kun voi aina vedota siihen että se valikoiva kuulokin on jo heikentynyt.

Iloinen päivänsankari

Korkeimmasta tornista tietenkin aloittaen

Kultaisten päänäyttely

Eihän sitä tänäkään vuonna voinut päänäyttelyä väliin jättää, monta vuotta jo tullut käytyä.

Kultaisia oli paikalla 68 urosta, 99 narttua ja 17 pentua. Urosten tuomarina Sue Brown ja narttujen Emma Archibald. Näyttelypaikkana Lohjan Lägi-areena oli todella toimiva, hyvä pohja ja mukavasti tilaa. Lämpötilakin oli sopiva kun tuli juostua lähes koko ajan kehissä tai muuten vain lämmiteltyä koiria.

Derokin lähti mukaan näyttelyyn, vaikkei se tähän aikaan vuodesta olekaan ikinä turkissa. Irtoavia tuppoja sai vielä näyttelypaikallakin nyppiä, ne ainoat jäljellä olevat pohjavillat....  Nyt kun oli hetken näyttelytauko takana ja Derolle sopiva näyttelypaikka (iso kehä missä kaahata pitävällä pohjalla), sen esiintyminen oli kuin oppikirjasta. Vähän lisäsäpinää aiheutti yhden matkaseurana olleen nartun juoksut, mutta kehäkonkari onneksi osasi kuviot siitä huolimatta.

Urosten veteraaniluokassa oli 8 koiraa, puolet sai ERI ja puolet EH. Dero lopulta ERI2 SA ja kassillinen palkintoja. Tuli tavaraa hiuslakasta YuMOVE tuoteisiin. 

Deron arvostelu: "Good size dog with excellent proportion. Masculine head. Has good reach of neck to well laid back shoulders. Good bone and cat feet. Good lenght of rib and short coupling. Moved out well carring his topline well." ERI2 SA

Myös Doris oli mukana autossa, tällä kertaa Riikan esittämänä kun itse vein käyttöluokassa nartun. Doris loisti hienosti PN2 sijalle asti! Sai myös osallistumisoikeuden paras pää ja parhaat liikkeet loppukilpailuihin.

Doriksen arvostelu: "Beautiful head and expression. Good reach of neck. Well angulated front and rear. Good bone and neat feet. Good depth of chest. Level topline held on move. Presents very balanced picture covered the ground with ease." ERI1 SA PN2

Taaskaan ei ehtinyt näyttelypaikalla kuvia ottamaan tai edes ajattelemaan, vaikka kuvauspaikkakin olisi löytynyt. Sen verran kiirettä aina pitää koko päivän aamusta iltaan, näyttelypaikaltakin päästiin vasta seitsemän aikaan lähtemään. Onneksi löysin parit kuvat netistä muistoksi.

Niin ylpeä hienosta veteraanipojastani, ei kyllä ikä paina tai näy.

Välillä on silti rankkaa olla komea

Talvellakin Yyterissä

Kameraa tuli kuljetettua mukana kun käytiin kävelemässä yhtenä kauniina päivänä Yyterissä. Näin talvisin pääsee tuollakin käymään, kesäisin pysytellään sitten Mäntyluodossa koirarannalla.

Valtavasti oli muitakin ulkoilijoita liikkeellä, mutta jäällä pystyi hyvin kävelemään omiakin reittejä. Käytiin kiertämässä Yyterin hiekkarannan edustavalla sijaitseva saari, Munakari, minne pääsee kävelemään särkkääkin pitkin. 

Pitkien lenkkien jälkeen BOT-loimet ovat ahkerassa käytössä

Viikonlopun vipinää

Meillä on useasti laumassa vierailevia tähtiä, tällä kertaa Luna oli pistämässä vipinää veteraanien arkeen. Käytiin porukalla metsässä aurailemassa polkuja hankeen, vaikkakin välillä joissain kohdissa näytti kuin norsulauma olisi rynnistänyt. Samalla sitten piti testailla ottaa uudella puhelimella kuviakin.

Lenkkeilyn lisäksi viikonloppuun mahtui myös visiitti Eurajoelle. Tänä vuonna kun päädyin jättämään Cruftsin reissun väliin, vapautui viikonloppu muille karkeloille. Muistan kyllä tarkasti kuinka vielä viime vuonna sanoin, ettei ikinä kisata rallytokossa mestariluokassa... Eihän meidän pitänyt voittajassakaan kisata, vaan miten kävi, yhtäkkiä sitä vain löysi itensä opettamasta koiralle uusia liikkeitä. 

Osallistuttiin nyt 8 kerran RT kurssille ja pidin kerrankin tarkasti kirjaa miten edistyttiin viikoittain. Ihan huima harppaus tehtiinkin kurssin aikana ja siinä sitten heräsi into kokeilla kisojakin jo. Todellisuus kun on se, että Dero täyttää maaliskuun lopussa jo 9 vuotta, joten kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia ei voi tehdä. Kuitenkin kaikki liikkeet se teoriassa osaa, käytäntöhän onkin sitten aina eri kun varmuutta vielä vaatii. 

Eurajoella oli tuomarina Jaana Karppinen ja startattiin heti alkuun kahdella MES radalla. Erinäisistä syistä kisapäivänä osui oma mieli olemaan huonona ja kauhea jännityskin iski vielä edellisenä iltana. Yhtään ei myöskään auttanut että Luna oli kisamaskottina mukana, Dero kun ottaa aina vähän itseensä jos ei olekaan mamman silmäteränä. Tällä kertaa tämä loistava yhdistelmä toi sen, että ensimmäisellä radalla oltiin melkoisessa ylivireessä ja siitä muotoutui hiukan hupinumero. Dero heitteli innoissaan mausteeksi vähän omiakin kieppejä ja pyörähdyksiä mukaan ja tulos jäi saamatta. Tästä menosta ja meiningistä kuitenkin tuomarikin ilmeisesti viihdyttyi ja saatiin TP.

Seuraavalla radalla meno pysyikin jo vetskullakin lapasessa, Dero jätti omat kuviot suorittamatta ja luotti että osaan lukea kylttejä sitä paremmin, edes joskus. Varmaankin siinä onnistumisen huumassa onnistuinkin sitten toki vikat kyltit mokaamaan, ensin jättämällä kunnolla viimeisen painonsiirron ottamatta peruutuksessa ja sitten olemaan huomaamatta ettei Dero istunutkaan viimeistä perusasentoa, vaan hienosti pakitti niin kuin on nyt ahkerasti harjoiteltu, ettei aina saa laskea sitä takapuolta maahan. Niistä kympit ohjaajan piikkiin ja tulokseksi 79p, yhden miinuksen Dero ansaitsi itse haistamalla maassa ollessaan hallin pohjaa. Tällä pistesaaliilla päästiin sijalle 2. 

Jossittelemaan jos ruvetaan, niin lähellähän oli se yli 95 pisteen tuloskin, täytyy osata nyt ajatella että kyllä nekin tulokset voisivat olla mahdollisia. Sellaisista kun ei olla ehditty vielä edes haaveilla, vaan tännekin kisoihin lähdettiin tavoitteella, että josko yksi tulos edes saataisiin, joka nyt saavutettiin. Tämän päivän jälkeen voisi ehkä rohkaistua asettaa seuraavaksi tavoitteeksi RTK4. 

Pentuja pentuja

Väinölle on syntymässä maaliskuussa kaksi pentuetta.

Kiinnostuneet voivat kysellä minulta lisää isästä. 

Kennel Pepstep

Kennel Isbahan's

Silmäpeilaus

Deron silmälausunto vanhentui viime syyskuussa, joten nyt oli aika peilata silmät viidennen ja viimeisen kerran. Kultaisilla silmälausunto on pari vuotta voimassa, joten melko tasaisesti on tullut peilauksissa käytyä. Porissa ei ole vakituisesti silmiä peilaavaa eläinlääkäriä, joten täytyy aina odotella täällä järjestettäviä joukkotarkastuksia. Hiukan enemmän jo jännitti peilaus kuin edelliset kerrat, sillä onhan tuo nuorimminenkin jo varttuneella iällä.

Tuloksesta voi kuitenkin iloita, edelleen täysin terveet silmät!

Kultaisen turkinhoito

Alkuperäisen jutun olen kirjoittanut Golden Ring ry:n lehteä varten 2017. 

Ensimmäisessä osassa käsitellään turkinhoitoa.

-------------------------------------------------------

Pesun tarve on välillä helpostikin havaittavissa...

Kultainennoutaja ei ole varsinainen turkkirotu, mutta senkin turkinhoito kuuluu kuitenkin perustoimenpiteisiin. Edelleen törmää useasti siihen, ettei rotua hankkivalla tai kultaisen jo omistaneella ole ollut tietoakaan siitä, että näitäkin trimmataan ja laitetaan etenkin näyttelyitä varten. Kuitenkin säännöllisesti tehty pesu ja trimmaus helpottaa niin koiran kuin omistajan elämää, vaikkei koiranäyttelyissä koskaan kävisikään.

Turkin hoitamisen kokonaisuuteen kuuluu muutakin kuin trimmaus. Koiran saa ja voi pestä niin usein kuin se on tarpeen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että aina kun koiraa silittäessä käteen jää likaa ja rasvaa, on pesun aika. Kun käytetään koirille tarkoitettuja turkinhoitoaineita, ei vanhat sanonnat koiran liian tiheään pesemisen haitoista pidä paikkaansa. Pelkästään näyttelyihin useammin osallistuvia koiria katsomallakin se on selvää, niiden turkit ovat hyvässä kunnossa ja ilo katsella. Koirallakin on mukavampi olla puhtaassa turkissaan, ja kotona lattiat ja huonekalut pysyvät siistimpinä. 

Koiran karvan ja ihon pH on eri kuin ihmisellä, joten tulisi käyttää vain laadukkaita koirille suunnattuja turkinhoitoaineita. Vain öljyn ja muiden tiukassa olevien tahrojen pesuun voi käyttää Fairya tai mäntysaippuaa, jotta tahran saa irtoamaan. Kuitenkin kokonaan tällaisilla aineilla pestessä koiran turkinlaatu kärsii, kuten voi kuvitella omillekin hiuksille käyvän rasvaa räjäyttävien aineiden käytön jälkeen. Vääränlainen shampoo vaurioittaa karvaa, ja se tulee elottomaksi ja karheaksi. Koiralle tulee valita sopivat aineet turkinlaadun mukaan.  Esimerkiksi ohuempi ja sileäkarvaisempi tarvitsee tuuheuttavampaa shampoota, kun taas runsaamman ja kiharamman turkin omaava koira vaatii tehokkaammin hoitavaa hoitoainetta, ettei turkki kuivu liikaa vaan se saa riittävästi kosteutusta. Hyvin kuivaturkkisen koiran shampoon joukkoon voi jo lisätä hoitoainetta tai käyttää nimenomaan shampoo+hoitoaine sisältöistä tuotetta. Kaikilla koirilla kannattaa kuitenkin käyttää myös hoitoainetta ainakin joissain pesuissa, jotta turkki pysyy hyväkuntoisena. Välttämättä koko koiraan ei hoitoainetta tarvitse käyttää, vaan lähinnä selkään ja koristekarvoihin. Kokeilemalla löytää koiralleen parhaiten sopivan aineet. Aineita voi myös yhdistellä keskenään ja tehdä erilaisia sekoituksia, jos tuntuu vaikka siltä, että toinen shampoo ei niin hyvin vaahtoa, mutta se on kuitenkin muuten juuri sopiva. Välillä tekee hyvää laittaa myös öljyhoitoa turkin kuivimpiin kohtiin vaikuttamaan ennen pesua. 

Pesu

Pestessä kastele aluksi koira huolellisesti sopivan lämpöisellä vedellä. Koiran kokonaan kastumiseen menee hetken aikaa. Shampoo ja hoitoaine tulee laimentaa lämpimään veteen joko sitä varten tarkoitettuun laimennuspulloon, jossa on mitta-asteikko, tai esimerkiksi pestyyn tiskiainepulloon. Jos koira on erittäin likainen, kannattaa vaahdottaa vielä toiseenkin kertaan. Muista hieroa shampoo koiran turkkiin kauttaaltaan, aivan ihoa myöten. Huuhtele koira hyvin ja levitä hoitoaine. Hoitoaine kannattaa jättää vaikuttamaan hetkeksi, jotta se ehtii tehoamaan hyvin. Etenkin selkäkarvat kuivuvat helposti, joten niihin kannattaa hieroa enemmän hoitoainetta. Hoitoaineen tarkoituksena on palauttaa pesun jälkeen kosteutta karvaan ja tehdä karvasta helpommin käsiteltävä. Useampaa koiraa putkeen pestessä voikin tässä vaiheessa vaihtaa koiraa ja jättää toisen odottelemaan. Hoitoainetta ei tarvitse huuhdella ja hieroa kokonaan turkista pois, vaan huolettomampikin huuhtelu riittää.
Koiran turkkiin voi pesujen välillä suihkutella joko valmista hoitosuihketta tai itse suihkepulloon tehtyä hoitoaineesta laimennettua seosta. Se auttaa turkkia pysymään parempikuntoisena ja kiiltävämpänä. Samaa suihketta voi käyttää myös pesun jälkeen ennen föönausta.

Kuivaus

Pesun jälkeen tehdään pyyhekuivaus, minkä jälkeen voi koiralle laittaa joksikin aikaa pyyheloimen johon suurin osa vedestä imeytyy.  Useasti etenkin uroksilla vaihdan pyyheloimen vielä toiseen, jolloin föönaus aika lyhenee mutta turkin saa edelleen laitettua haluamaansa asentoon. Nopeimmin kun koiran saa kuivumaan, kun käyttää hiustenkuivainta tai koirille tarkoitettua turkinkuivainta. Föönauksella saa turkin kuivumaan haluttuun malliin ilman että turkki sojottaa seuraavana päivänä jokaiseen ilmansuuntaan - kunhan muistaa puhaltaa aina siihen suuntaan mihin karvan haluaa laskeutuvan. Föönaamalla myös vähäisemmän turkin saa muhkeamman näköiseksi.

Turkin kuivaksi föönaus on myös etenkin karvanlähtöaikaan hyödyllistä, sillä sitä käyttäen saa irronneen pohjavillan tehokkaasti puhallettua pesun jälkeen irti. Vain pölinä käy ja hengityssuojain tuleekin välillä tarpeeseen. Samalla kun käyttää vielä karstaa ja pohjavillaharavaa, saa kaiken irtoavan pohjavillan tehokkaasti harjattua irti. Seuraavana päivänä kun harjaa koiran vielä uudestaan läpi, ei tarvitse käyttää aikaansa lattioiden imuroimiseen seuraavia viikkoja. Pesujen välillä en koiria harjaa, likaisen turkin harjaaminen kuitenkin voi vaurioittaa karvaa, eikä harjaamiselle ole tarvettakaan kun rutiinit ovat säännölliset.

Näyttelyitä varten koiralle voi kuivauksen jälkeen laittaa päälle kuivan pyyheloimen tai erillisen silkkiloimen. Sellaisten avulla etenkin kiharampiturkkisen kutrit saa paremmin asettumaan siististi. Kuitenkin senkin kanssa kannattaa välillä tarkkailla miten karvat muotoutuvat, etenkin jos koira on rennompi nukkuja ja pyörii loimi päällään. Turkista riippuen loimea pidetään skaalalla tunti tai koko yö. Jälleen täytyy hahmottaa millainen oman koiran turkki ja rakenne on (esim. näyttääkö kapealta ja kaljulta jos ne vähätkin karvat liiskaa) ja millaista lopputulosta tavoittelee. Kokeilemalla sekin selviää.

Sadepäivinä ja uimisen jälkeen kannattaa seurata kuinka nopeasti koira kuivuu. Jos se pysyy tuntien ajan kosteana, kannattaa samat kuivausrutiinit toteuttaa näissäkin tilanteissa. Muuten voi helposti käydä niin, että koira on useamman päivän ajan kostea ja saa pahimmillaan ihotulehduksia riesakseen. Siksi ei sadekeleillä ole välillä haitaksi kultaisellakaan käyttää suojavaatteita, jos ei ole aikaa ulkoilun jälkeen kuivata koiraa. Herkästi joidenkin koirien karvat punertuvat jos ovat useasti pitkään kosteina, etenkin kaulassa. 

On paljon koirakohtaisia eroja, millainen turkki on ympäri vuoden. Toiset tiputtavat välillä turkkinsa kaljuksi asti, kun toiset taas tuntuvat olevan vuodenajasta toiseen hyvässä turkissa. Kuitenkin hyvällä turkinhoidolla ja sillä, mitä koira syö, on merkitystä. Laadukas ruoka on tietenkin tärkeää, mutta voi antaa myös säännöllisen epäsäännöllisesti ja kuuriluontoisesti erillisiä öljykuureja tai jauheita. Kaikilla eri tuotteilla on omat kannattajansa, mutta pääsääntönä voidaan pitää, että omega-rasvahapot ja sinkki auttavat kohentamaan ihon ja turkin kuntoa. Omat koirani saavat lähes ympäri vuoden edellä mainittuja sisältäviä valmisteita, hiukan tuotteita vaihdellen, mitä nyt sattuu aina mukaan tarttumaan. 

Ystävänpäivä

Hyvää Ystävänpäivää!

HeVW-17 kunniakirja

Postilaatikkoon tipahti vihdoin joulukuussa saadusta tittelistä kunniakirja. Ihana palata vielä takaisin niihin tunnelmiin, kultaisissa ei tittelien saaminen ole mitään helppoa hommaa. Dero osallistui ensimmäistä kertaa ikinä Helsingin voittajanäyttelyihin, omistaja on tainnut muina vuosina säästää ja käydä vain muiden koiria esittämässä. Toki koirani ovat päättäneet että joulu-tammikuu on aina sopiva aika pudottaa pohjavilla, joten täydessä iskussa ei turkki ollut nytkään. Dumle on sentään käynyt pentuna pyörähtämässä VSP-pentu tuloksen verran. Josta muuten elävästi edelleen muistuu aina se, kun kaveri kutsui Dumlea sen Duudeli lempinimellä ja joku nainen huvittuneena huudahtaa vieressä ja kysyy, että onko koiran nimi Nuudeli....

Itse kuitenkin messarissa on tullut käytyä jo 2002 vuodesta alkaen, vaikka ensimmäistä omaa koiraa tai edes lupausta sellaisesta ei vielä ollut. Joskus tulikin katseltua niinä ekoina vuosina ottamiani kuvia, ja niin vain oli silloin jo bongaillut sellaisia koiria jotka nyt ovat omille koirille sukua. Ja niiden kanssa tänä päivänä hyvinkin tuttuja handlereita. 

© Kuvauksellista, S. Virtanen

Vuonna 2013 esitin Windyn kahtena päivänä veteraaneissa, jolloin se sai PMVV-13 ja VV-13 tittelit. Silloin sai parhaan kehäkaverin kanssa astua parrasvaloihin ja nyt sinne pääsi yhtä luotettavaksi kehäkaveriksi muotoutuneen poikansa kanssa. On se vain ihan eri asia päästä vuoden huipentaviin kehiin oman koiran kanssa tai siihen verrattavissa olevan, vaikka muidenkin kanssa siellä on tullut pyörähdettyä. Hienosti hihnan mitan verran edelle Deronkin sai päästää ja vain nauttia, harmi että tästä ei ole kuvaa. Onneksi Seppo on saanut ikuistettua samaa tunnelmaa ottamassaan rotukehäkuvassa. 

Golden Ring ry:n Vuoden koira tulokset 2017

Viime vuodesta tuli hiukan aktiivisempi näyttelyiden suhteen, kuin alun perin oli tarkoitus. Deron kohdalla olin ajatellut, että laitan sitä muutamaan näyttelyyn veteraaneihin kuten muidenkin kanssa on tullut tehtyä. Kuitenkin keväällä kun se oli täyttänyt 8v., tein päätöksen osallistua vain niihin näyttelyihin mihin omakin koira osallistuu. Vuodesta 2005 kun on tullut kierrettyä näyttelyissä pääasiassa esittämässä muiden koiria, omilla sitten muutamia täydempiä vuosia ja sitten niitä ettei kukaan ole osallistunut oikein mihinkään. Ne ovat sertinsä hakeneet ja siinä se sitten onkin ollut, en ole enempää kokenut tarvetta pyörittää kehissä vaan ovat saaneet keskittyä muihin harrastuksiin.

Kuitenkin Deron synttärien jälkeen tuli se päivä, kun Doris siirtyi virallisesti myös minunkin omistukseeni. Sitten siinä samalla kun kävi Doriksenkin kanssa näyttelyissä, tuli ilmoitettua aina Derokin mukaan. 

Deron huhtikuu-joulukuu kaudesta muotoutuikin todella huikea. Muutaman kerran luokkansa toinen, mutta yleensä silloinkin tuli kuitenkin pu-sijoitus. Tällaiset pu-sijoitukset tulivat mm. erikoisnäyttelystä ja voittajasta. 

3 x BIS1-veteraani

4 x BIS2-veteraani

BIS4-veteraani

Golden Special BIS2-veteraani 

Summer Golden Show BIS1-veteraani

Åbo Åpen Show BIS2-veteraani

HeVW-2017

17 x ROP-vet

6 x VSP-vet

2 x ROP

VSP

7 x PU2

4 x PU3

8 x PU4

PU5

Näillä tuloksilla Dero ylsi vuoden 2. kauneimmaksi veteraaniksi ja 7. kauneimmaksi urokseksi. 

Design: Saana Pirinen

Doris sitten valittiinkin, ei enempää eikä vähempää, kuin vuoden kauneimmaksi nartuksi 2017. 

Tartton reissu

Voittoisa Clearing Pond's kolmikko

Lokakuussa tehtiin turnee Latviaan Valmieraan josta tuliaisina SERT ja VetSERT. Nyt otettiin suunta kohti Viroa ja lähdettiin käymään Tarttossa. Porukkana oli sama, erinomaiseksi havaittu sukulaistrio omistajineen. Puolisisarukset Dero ja Doris sekä näiden siskonpoika Presli. 

Pientä jännitystä reissuviikolla aiheutti se, että itse maanantai yöllä heräsin 39 asteen kuumeessa. Tauti kaatoi koko viikoksi ja reissuun tulikin lähdettyä vartin pakkaamisella. Onneksi matkaseurana oli luottokuski, joten kunhan Klaukkalaan selvisin niin sen jälkeen sain rauhassa potea oloani kartturin roolissa. Ei ehkä mikään järjen riemuvoitto ollut reissata kuumeessa, mutta kaikesta selvittiin. 

Molempina päivinä täysin uudet tuttavuudet tuomareina, joten mitään ennakko-odotuksia ei ollut. Mutta näin poikkeuksellisen koville ottavalla reissulla ei toki tavoitteena ollut kuin vaatimattomasti kaikille sertit.

Ensimmäisenä päivänä 13.1. tuomarina Tania Edwards Etelä-Afrikasta. Clearing Pond's Hot'N Cold "Presli" oli luokkansa 2. SA. Dero "Old gentleman!" oli ERI1 SA ROP-vet ja sai näin ollen VetSERTin ja tuli Eestin veteraanivalioksi. Pu-luokkaan vaihdoin takaisin Preslin puikkoihin ja aika yllätys sieltä sitten paukahtikin. Presli nousi lopulta parhaaksi urokseksi asti ja sai SERTin!

Doris taasen ei ollut ollenkaan tuomarin mieleen vaikka sukulaisista pitikin, joten sille ei ensimmäiseltä päivältä menestystä. Presli repäisi koko potin ja se valittiin rodun parhaaksi. Ryhmissä Presli nousi vielä RYP-2 sijalle asti! Handlerikin pysyi tolpillaan. 

2 x ROP-vet VetSERT -> EE VMVA

Sunnuntaina kultaiset tuomaroi kroatialainen Davor Javor. Pojille luokissa saman sijoitukset, ERI2 SA ja ERI1 SA . PU-sijoitukset menivät muille. Tämä päivä olikin sitten Doriksen, valioluokan voittoon ja PN-kehässä toiseksi SERTin kera! Näin sillekin uusi titteli -> EE MVA.  

Meidän huimat tavoitteet siis täyttyivät ja ylittyivätkin, kannatti siis lähteä kaikesta huolimatta. Takaisin kotona olinkin sitten vasta maanantain puolella, kummasti tuli nukuttua melkein koko päivä... 

Rally Dero

Rallytoko vaati meidän kohdalla vähän pidemmän sulattelun. Lajin rantauduttua Suomeen käytiin kyllä alkeiskurssilla kokeilemassa, mutta vielä ei kipinä iskenyt. Kultaisten kesäleirilläkin taidettiin käydä omalla koulutustauollani kokeilemassa, mutta aika hataralla pohjalla liikuttiin sääntöjen tuntemuksen suhteen. 

Viime vuoden huhtikuussa ilmottauduttiinkin sitten kokeeseen ihan pelkästään sen takia, että hullua taas yllytettiin... Näyttelyssä ollessa kaveri sanoi laittaneensa juuri aamulla ilmon kokeeseen ja paikan saaneen, joten pyysi lähtemään mukaan. Niinhän sitten kävi että mukaan päästiin ja huhtikuussa omana syntymäpäivänäni startattiin Tampereella Tamskin upeassa hallissa.  Krista Karhun ohjenivaskan opettelulla onnistuttiin sen verran hyvin, että napattiin täydet 100 pistettä ja 1.sija. Ihan mukava synttärilahja.

Sen verran tokoiltu, että pohjaa lajille löytyi kun Deron lemppareita on tokossakin aina ollut seuruu ja kaikki ohjaajan vierellä tehtävät temput. Sillä meinaakin välillä lähteä vähän lapasesta kun on vaan niin kivaa. 

Kesäleirillä 2017 harjoittelemassa uutta
Kuvat: S.Virtanen

Jos ALO ja AVO menivät läpi vähän kuin tokoilun varjolla, tulikin sitten uusia haasteita VOI luokan liikkeiden kanssa. Taaskaan ei aluksi ollut edes tarkoitus siihen luokkaan siirtyä vaan kuinkas sitten kävikään. Kultaisten kesäleirillä se ajatus sitten alkoikin muotoutua kun pääsi enemmän sisälle siihen, mitä sitä pitäisikään sitten alkaa harjoittelemaan ja erityisesti miten.

Marraskuun alussa käytiin tutustumassa kokeen kulkuun rt-mölleissä, kun en ollut ikinä ennen päässyt VOI rataa seuraamaan kokeessa. Tulos ja voitto saatiin, vaikka turhan yli-innokasta meno välillä olikin, mutta parempi aina noin päin. Siitä parin viikon päästä osallistuttiinkin sitten jo virallisiin kotihallilla kahtena päivänä.

Minna Hillebrandin radoilta 79p 1.sija ja 96p 2. sija. Sanallisena kommentteina: "Kauniit tarkat tehtävät, hienolla asenteeella. Hieno vähäeleinen ohjaus." ja "Varmaa ja sujuvaa yhteistyötä." Ja kehuja ihanan innokkaasta kultaisesta.

Ensimmäisenä päivänä onnistuttiin hypyltä keräämään -20 pistettä kun vappupallona pomppiva Dero ehti heittämään kiepin epämääräisen käsimerkkini takia ja siinä ahtaassa tilassa sitten tiputtamaan vielä riman. Ainoa toinen -1 virhe silloin olikin vain se, että nuuhkaisi käytösruudussa kylttitelinettä.

Kolmansiin kisoihin osallistuttiin 7.1. Ylöjärvelle hiukan ex tempore kun näin ilmoituksen vielä vapaina olevista paikoista.

86p 3.sija -> RTK3 "Hyvä rata. Iloista ja täsmällistä yhteistyötä." Ohjaaja vain meni ottamaan -10 kun unohti yhden istumisen radan loppusuoralla.