Ihanan auringoisen päivän sarastaessa nappasin pojat ja lumikengät mukaan ja lähdettiin umpihankilenkille. Pojat joutuivat tekemään kunnolla töitä, mutta ihanan helpolla pääsi itse lumikenkien kanssa. Kyllä vaan ovat mainio kapistus olemassa, ei tuolla pellolla ilman niitä olisi viitsinyt kauaa tarpoa.
Dacokin pääsi vihdoin taas mukaan vapaana juoksemaan. Vaikka sen käsitys huippulenkistä on kylläkin ihan citylenkki hajujen maailmassa eikä mikään hangessa tarpominen ja suurimman osan tapojensa mukaan kulki viereisillä lumikelkkareiteillä. Mutta tuli sentään kutsuttaessa meidänkin reittejä kulkemaan että sai vähän hankitreeniä sekin.
Maha Dacolla on kyllä nyt parantunut taas paljon, rupi on jo irtoillut tulehtuneesta kohdasta ja uutta ihoa alta tulossa. Nestettä siinä on kerääntyneenä edelleen mutta ehkä hiukan vähemmän jo, eikä tunnu haittaavan ollenkaan. Mahakarvat sillä on vaan värjääntyneet punertaviksi kaiken nuolemisen jälkeen... Nyt sitten pitää miettiä koska sitä viitsii näyttelyyn ilmoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti